Pier Paolo Pasolinin Decamerone (1971) aloittaa hänen niin kutsutun elämän trilogiansa. Kyseessä on sovitus samannimisestä sadasta novellista koostuvasta teoksesta, jota pidetään novellikirjallisuuden starttipisteenä. Pasolini on ottanut mukaan kokoelman tarinoita, mutta tärkeämmälle sijalle nousee sen ajankuva, keskiaika, ja sen käsittelytapa.

“Decamerone on pehmopornon, maalaiskomedian, folkloren ja keskiaikaisen epookin ristisiitos. Se on eräänlainen lastujen kokoelma, joskin tarinat eivät jää irtovitseiksi. Parhaiten se toimii pienissä osissa. Esimerkiksi Pasolinin poikkeavan näyttelijäohjauksen vuoksi jotkut kohtaukset ovat amatööriydessään rasittavia. Toisaalta hienovaraisuuden puute (esimerkiksi se, että näyttelijä alkaa nauraa kuin käskystä) limittyy elokuvan eläimelliseen, suorasukaiseen tyyliin”, kirjoittaa klassikon arvioinut Jaakko Kuitunen.

Lue arvio

Kuva: Atlantic Film