Kokoelma sisältää neljä lyhyttä animaatiosatiiria, jotka on luotu toisen maailmansodan aikana. Mukana Väiski Vemmelsääri ja Repe Sorsa.
Kokoelma Warners Bros World War II Cartoons sisältää neljä lyhyttä satiirista animaatiota, jotka on luotu toisen maailmansodan aikana ja heijastelevat silloista maailmantilannetta.
Ne ovat yhä ajankohtaisia. Hitler, joka tässä saa muun muassa piirrosnuijasta, on jäänyt pop-kulttuuriin pahuuden arkkityypiksi ja kankaaksi, johon kaiken negatiivisen voi ulkoistaa. Amerikkalaisesta ”näkökulmasta” kerrotuissa tarinoissa seikkailevat supertähdet Väiski Vemmelsääri ja Repe Sorsa.
Putoavassa jäniksessä (Falling Hare, 1943) Väiski Vemmelsääri kohtaa lilliputtimaisen riiviön (gremlin), joka on sabotoimassa jenkkien ilmakalustoa: se takoo valtavalla vasaralla ohjuksen kärkeä ja saa lähes propagoitua Vemmelsäären mukaan tihutöihin. Villi, painovoimanlait taittava kamppailu sotilaslentokoneen hallinnasta eksyy suurkaupunkiin, jonka pilvenpiirtäjän seinään se meinaa rysähtää.
Läsnä on useita viittauksia senhetkiseen kulttuuriin. Jokaisen nyanssin ymmärtäminen tai edes huomaaminen on haastavaa, vaikka kestoa on alle kymmenen minuuttia. Siinä liikutaan Hollywoodin tuotantokoodissa sekä silloisessa poliittisessa eliitissä ja pop-maailmassa.
Pätkässä Repe — kommandosotilaana (Daffy — The Commando, 1943) siirrytään kotirintamalta etulinjaan. Kahjon natsin ja tämän vähämielisen apurin tehtävä on estää vihollisten tunkeutuminen maahan. Rennosti tehtävänsä ottava, laskuvarjolla saapuva Repe pitää heitä pilkkanaan.
Heil Hitleriä näytetään selkärankareaktiona haisunäädälle, katsojan ja teoksen välinen muuri rikotaan pariinkin kertaan ja lopuksi kansan edessä puhetta pitävää Adolfia kumautetaan vasaralla päähän.
Mustavalkoisen Romunkerääjä-Repen (Scrap Happy Daffy, 1943) tausta on sodanaikaisissa tarvikekeräyksissä. Kansalaisia pyydettiin kuskaamaan omistamansa metalli keräyspaikoille, jotta se voitiin uudelleen käyttää asevarustelussa: pannuista tehtiin panssareita. Usein tällä oli yhteishenkeä ja moraalia nostattava vaikutus, ei niinkään materiaalinen.
Repe Sorsan vartioima läkähdyttävän suuri romukasa ajaa Hitlerin hulluuteen. Hän lähettää paikan päälle kyltymättömän vuohen syömään kaiken. Kiusanhengen karkottamiseksi Repe ottaa itseironisesti vauhtia menneisyydestä, kansallisesta myytistä, ja muuttuu parodiaksi Teräsmiehestä.
The Ducktators (1942) on satiiri ankanpojasta, joka epäonnistuu taidemaalarina ja vaihtaa alaa kansankiihottajaksi. Kuka lieneekään toiminut esikuvana, kun ankalla on jo syntyessään viikset ja käsi jäykässä tervehdysasennossa? Seuraan yhtyy Mussolini-hanhi ja suurihampainen, imperialistinen ankka, joka näyttää kovasti Japanin keisari Hirohitolta. Isottelijoihin käytetään nuijaa kuin esimerkkinä siitä, kuinka alistettujen pitäisi vain yhdistää voimansa ja kaataa tyrannit.
Paketti on nokkelaa poliittista animaatiota, mikä vauhdikkuutensa vuoksi toimii myös heille, jotka eivät tasoja ymmärrä. Se, pitäisikö animaatioita näyttää heille, jotka eivät poliittisia tasoja tiedosta (esimerkiksi lapsille), on taas toinen juttu.
Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA