Vetelehtijät

Ohjaus Federico Fellini
Näyttelijät Franco Interlenghi, Alberto Sordi, Franco Fabrizi, Leopoldo Trieste, Riccardo Fellini, Leonora Ruffo, Jean Brochard, Claude Farell, Carlo Romano
Maa Italia/Ranska
Pituus 109 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Melodraamaa, yhteiskuntasatiiria ja neorealismin esteettis-eettisyyttä yhteen liittävä Vetelehtijät (1953) on hahmotutkielma parikymppisistä miehistä italialaisessa pikkukaupungissa. Hieman yksinkertaisten sanottuna näissä pitkissä jäähyväisissä nuoruudelle illuusiot laitetaan reaalimaailman rasitustestiin. Kysymys siitä, mitä halutaan olla, muuttuu kysymykseksi siitä, mitä voidaan olla.

Menestyksenä Vetelehtijät oli Federico Fellinille jonkinlainen tuhkasta nouseminen. Lapsuuden muistoihin “pohjautuva” elokuva seurasi flopannutta Valkoista sheikkiä (1952), jonka arvo on sittemmin palautettu. Perään ilmestynyt Tie (1954) sementoi Fellinin aseman omintakeisena uneksijana, auteurina ja käsitteenä. Loppu on historiaa, kuten klisee kuuluu.

Lähtökohta on seuraava. Biljardihalleissa, terasseilla ja kaduilla lorvivat vetelehtijät jauhavat paskaa, tekevät kepposia ja kiusoittelevat toisiaan. Töihin ollaan liian kiireisiä. Ilman vanhempien tukea ja rakkautta he olisivat hulttioita elämän laitapuolella.

Hemingwayn miehuutta ihaileva runosielu Leopoldo rustaa komedianäytelmiä. Tapetiksi jäävä Riccardo unelmoi ammattilaulajan urasta. Herkkä Alberto on Välimeren machoisimin satiirinen kuva: äidistä ja siskosta riippuvainen mies, jonka asema perheenpäänä on omaa kuvitelmaa. Mietteliäs Moraldo on hahmona lähimpänä Felliniä. Hän ajelehtii pitkin yönselkää ja haluaa vaihtaa maisemaa.

Miehistä keskeisin Fausto on paikallinen Casanova, jolla felliniläisittäin on niin kova libido, että sosiaalisten suhteiden labyrintissa se uhkaa muuttua jo tämän vastakohdaksi. Kasassa on koko joukko varsinaisia arkkityyppejä, jotka pannaan testiin. Identiteettiä etsiessä sattumat, kiusoittelevat väliintulot ja pakon eri muodot vaikuttavat liikkeen suuntaan.

Olemassaolo näyttäytyy aluksi aikuisuuden mukana tuomien velvollisuuksien järjestelmällisenä välttelynä. Elokuva on ehkä ajankohtaisempi nyt, kun sen aihepiiri on jatkuvasti framilla kansallisena uhkana (spektaakkelin yhteiskunnan työvoima uusiutuu liian harvoin ja liian myöhään, sanotaan).

Se on myös amerikkalaisen elokuvan valtavirtaa. Tässä on Martin Scorsesen, George Lucasin ja Stanley Kubrickin kaltaisten filmihullujen elokuvien ehtaa perustaa. Voisi sanoa, että jonkun Kevin Smithin ja hänen hengenheimolaistensa tuotanto on reunamerkintöjä Vetelehtijöihin.

Kuin keskiajalla on uskonnolla ja karnevaaleilla suuri rooli, jälkimmäinen on ensimmäisen aiheuttaman jännitystilan orgastinen vapautus. Kristillisen putiikin vastahankaisena myyjänä Fausto ei kauaa kestä. Karnevaalin sopimuksellisessa ja organisoidussa hulluudessa lattialle valahtaa myös kauppiaan vaimon arjen naamari. Fausto näkee hänet nyt uudessa valossa, aistillisena ja kypsänä. Käynnistyvä metsästys on yksi monista.

Mutta Fausto on naimisissa, on ollut sitä elokuvan alusta saakka. Isänsä ajamana hän on kihlannut Sandran, tilannetta kriittisesti tarkkailevan Moraldon missisiskon. Heille on tulossa lapsi. Alun perin Fausto reagoi tapahtuneeseen yrittämällä paeta. Se kertonee hänen luonteestaan.

Tapahtumiltaan kristinuskoon nojaava synteesi on myös elokuvan materiaalinen rikos. Rahankipeä Fausto yrittää myydä luostariin kääntämänsä enkelipatsaan. Epäonnistunut teko onnistuessaan olisi yhtä Troijan hevosta: askeesin harjoittajat antautuvat luksuksen pauloihin. Tarjouksesta kieltäytyvä munkki palauttaa oikeudenmukaisuuden tunteen kosmisessa mittakaavassa: rikos ei kannata.

Oiva gagi liittyy työn vieroksuntaan. Veijarit ajavat tietyöläisten ohi. Omaa ylemmyyttä korostaen he solvaavat joukkoa arjen sankareita, ja auto leviää välittömästi. Älykkö yrittää selvitä selkäsaunalta vakuuttamalla olevansa sosialisti, mikä on tyhjän eleen riemuvoitto.

Fauston jatkuva suistuminen ongelmiin on kuin oudosta unesta, mutta loppuratkaisussa on sitä balsamoivaa kristillistä teologiaa, perisyntiopin vastuunsiirtoa Aatamille, ja vapautumista väärien valintojen kahleista antautumalla.

Tuhlaajapojan matkaa kohti valoa avitetaan isälliseen tapaan remmillä, mutta muutos on lähtenyt miehestä itsestään. Sitä seuranneessa siirrossa Fausto on torjunut itse Kohtalon, joka Fellinille ominaisesti on kaunis nainen. Todellinen osoitus uudelleen syntymisestä.

Pimentoon jäävä kertojaääni kokoaa tarinaa jo tapahtuneesta käsin, kirjoittaa sitä auki kuin historiaa. Hieno summaus tapahtuu lopussa, kun lipuva kamera taltioi jo yöpuulle mennyttä neljää vetelehtijää. Joku puuttuu. Jengin olotilaa hahmottavien alku- ja loppukuvien välillä on totisesti tapahtunut paljon, eikä kaikki siitä ole ollut pelkkää kuumaa ilmaa.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Atlantic Film. Se on osa kokoelmaa ”Fellini Collector’s Edition”, joka sisältää elokuvat Vetelehtijät, Huijarit, Guilietta ja viettelykset, Ihana elämä ja 8 1/2. Kuva on hyvähkö “melkein täysikuva” (1.37:1), ääniraita mono italia. Katso pakkaamattomat kuvakaappaukset: kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4 ja kuva 5. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen