Vampyr

Vampyr (1932)

  • 4

Carl Th. Dreyerin varhainen äänielokuva Vampyr on omaperäinen kertomus matkamiehestä, joka sekaantuu pientä kylää vaivaaviin outoihin tapahtumiin.

Kari Glödstaf
julkaistu 2009-02-13 / päivitetty 17.03. klo 14:02

KUVA 2

Vampyr
Vampyr 

KUVA 1

Vampyr
Vampyr 

Vampyr

Ohjaus Carl Th. Dreyer
Näyttelijät Julian West, Maurice Schutz, Jan Hieronimko, Henriette Gérard, Rena Mandel, Sybille Schmitz
Maa Ranska / Saksa
Pituus 75 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1932 Tobis Filmkunst.

Tanskalainen mestariohjaaja Carl Theodor Dreyer ehti ohjata elokuvia kotimaansa lisäksi Ruotsissa, Norjassa sekä Saksassa ennen saapumistaan Ranskaan 1920-luvun puolivälin jälkeen. Ranskassa hänet otettiin sydämellisesti vastaan antamalla hänelle vapaat kädet haluamaansa elokuvaa varten. Vaikka Dreyerin ensimmäinen ranskalaiselokuva, vuonna 1928 valmistunut Jeanne d’Arcin kärsimys (La Passion de Jeanne D’Arc) ei menestynytkään aivan studion toivomalla tavalla, sai Dreyer siitä huolimatta yrittää uudemman kerran. Tuloksena oli Vampyr, Dreyerin ensimmäinen äänielokuva ja samalla yksi omalaatuisimmista ja mielenkiintoisimmista koskaan tehdyistä kauhuelokuvista.

Vampyrin tapahtumat sijoittuvat pieneen ranskalaiseen Courtempierren kylään, jonne saapuu paholaisen palvontaa ja vampirismia tutkinut nuorukainen, Allan Grey (Julian West). Hän asettuu paikalliseen majataloon ja vaistoaa, ettei kylässä ole kaikki aivan kohdallaan. Keskellä yötä hänen huoneeseensa saapuu tuntematon mies, joka jättää hänen huomaansa paketin ja painottaa, ettei sitä saa avata ennen hänen kuolemaansa. Allanin vilkas mielikuvitus herää tapahtuman myötä ja hän lähtee seuraamaan miestä kuulaaseen suviyöhön. Kun mies saa vielä samana yönä surmansa, Allan tempautuu mukaan eriskummallisen tuntuisen kylän tapahtumiin.

Vampyr poikkeaa täysin Dreyerin edellisestä elokuvasta. Siinä missä Jeanne d’Arc on energinen, äänielokuvan tapaan vuoropuheluun ja sen myötä nopeaan leikkaukseen nojaava mykkäelokuva, on Vampyr ääniraidastaan huolimatta enemmän mykkäelokuvaa kuin äänielokuvaa. Kolmella eri kielellä (englanti, saksa, ranska) toteutetun elokuvan dialogi on karsittu aivan minimiin ja elokuvan tapahtumia kerrotaan monin paikoin välitekstien avulla. Tarinan kuljetus on puolestaan viipyilevää, ehkä hivenen hidastempoistakin. Jeannen nojautuessa todenmukaisuuteen, on Vampyr kuin kiehtova painajaisuni, johon kerran sukellettuaan ei tahdo erottautua. Saksalainen ekspressionismi ranskalaisella avantgardella ja skandinaavisella luonnontuntemuksella höystettynä yhdistyvät kiehtovalla tavalla ja kesäisen yön kauhutarina pysyykin aina yhtä tuoreena katselukerroista riippumatta. Henkilökohtaisesti sijoitan Vampyrin vanhojen keskeisten kauhuelokuvien joukkoon F. W. Murnaun Nosferatun (1922) sekä Jean Epsteinin Usherin talon häviön (1928) rinnalle – näissä kaikissa kolmessa elokuvassa ovat kuolema ja tuonpuoleisen viileä henkäys alati läsnä.

Vampyyriaiheiset elokuvat menettävät usein osan tehostaan siinä vaiheessa, kun pahan konkretisoituma ilmestyy valkokankaalle torahampaineen. Myös Dreyerin elokuvassa vampyyri näytetään, mutta hienostuneesti: se on vain yössä ohimennen näyttäytyvä hahmo. Elokuvan suurimmat kauhut syntyvätkin katsojan mielikuvituksessa, jota ruokkivat tehokkaasti Herrmann Warmin lavastus, Rudolph Matén kuvaus sekä erinomaisesta, tunnelmaa luovasta säestyksestä huolehtinut Wolfgang Zeller.

Ensimmäistä kertaa elokuvaa katsovalle ja sen taustoja tietämättömälle on kerrottava, että sameasta kuvastaan ja ylivalottuneisuudesta huolimatta elokuva ei ole viallinen. Kyseessä on vahingossa syntynyt tehokeino, joka syntyi, kun elokuvan ensimmäinen kela sai liikaa valoa Matén huolimattomuuden johdosta. Dreyer kuitenkin ihastui näkemäänsä siinä määrin, että halusi käyttää moista keinoa koko elokuvan ajan.

Vampyrin jälkeen Dreyerin elokuvantekotahti hiipui. Hän palasi takaisin kotimaahansa vain huomatakseen, että elokuvien teko oli monien syiden vuoksi huomattavasti vaikeampaa kuin hänen aloitellessaan uraansa. Kun Dreyer oli siihen mennessä hieman yli kymmenen vuotta kestäneen uransa aikana tehnyt kymmenen pitkää elokuvaa, viimeisten vuosikymmenten aikana elokuvia valmistui ainoastaan neljä, joista viimeisenä Gertrud vuonna 1964.

teksti: © 2006 Kari Glödstaf

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

LUETUIMMAT – 6KK

ENSI-ILTA

BLU-RAY & STREAM

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202