Vuoden 1975 ehdoton kassamagneetti oli Peter Benchleyn vuotta aiemmin ilmestyneen bestsellerin pohjalta tehty Tappajahai. Elokuvan ensi-iltaa edelsi valtava mainoskampanja, ja menestyksen maksimoinniksi sitä levitettiin usean kopion voimin, mikä tuohon aikaan oli vielä epätavallista. Kun ajankohtakin oli mitä otollisin – lomasesonki -, menestys oli taattu: Tappajahaista tuli ensimmäinen elokuva, joka tuotti yli sata miljoonaa dollaria.

Amity Island – kyläpahanen Yhdysvaltain itärannikolla. Nuori tyttö katoaa öisellä uintimatkalla, ja syyksi epäillään hain hyökkäystä. Kaupunginjohtajat, jotka pelkäävät tapauksen karkottavan saarelle saapuvat lomanviettäjät, päättävät vaieta asiasta, vaikka poliisipäällikkö toista mieltä onkin. Kun hai vaatii toisen uhrin, heräävät päättäjätkin ja järjestetään laajamittainen haijahti. Metsästys tuottaa saalista, mutta onko kyseessä juuri oikea hai?

Tappajahain maailmanmenestys nosti kuuluisuuteen myös sen nuoren ohjaajan, Steven Spielbergin. Nykyään tuntuu hieman hämmentävältä tietää hänen ohjanneen sen, sillä mieshän on tunnettu varsin erilaisista elokuvistaan (Pelastakaa Sotamies Ryan, Minority Report). Tuohon aikaan hän oli kuitenkin vasta lupaus, jonka suurin meriitti oli varsin näpsäkkä TV-trilleri Duel – kauhun kilometrit.

Tappajahai on erinomainen elokuva, josta on mahdotonta löytää heikkoa lenkkiä. Ohjaus, kuvaus, leikkaus, musiikki – kaikki on hienoa ja loppuun asti hiottua. Ohjaajana Spielberg luonnollisesti kahmii suurimmat ansiot, mutta muitakin on toki ylistettävä.

Käsikirjoitus kuljettaa tarinaa koko ajan eteenpäin pysähtymättä kertaakaan ennen loppuratkaisua. Vaikka elokuva poikkeaakin kirjasta paikka paikoin melkoisestikin, se ei ole häiritsevää vaan toimii elokuvan parhaaksi. Vedenalainen kuvaus on kaikessa kauneudessaankin pelottavaa. Tapa kuvata hain liikkeitä sen näkökannasta on erinomaista. Leikkauksessa on loistavasti yhdistelty kuvausmateriaalia aitojen valkohaiden ja konehain välillä ilman, että katsoja missään vaiheessa huomaisi eroa.
Kukapa ei tietäisi Tappajahain kuuluisaa tunnusmusiikkia? John Williamsin teema – jota Spielberg ensi kertaa kuullessaan piti vitsinä – on maailmankuulu.

Mutta paraskaan elokuva ei olisi mitään ilman osaavia näyttelijöitä ja uskottavia roolihahmoja. Päänäyttelijöitä on kolme, ja he kaikki tekevät toinen toistaan vakuuttavammat suoritukset. Roy Scheider (Kovaotteiset miehet) on merta vihaava poliisipäällikkö Martin Brody, mies, jonka pahimmat painajaiset toteutuvat tämän joutuessa haijahtiin aavalle merelle. Richard Dreyfuss (Entäs Bob?) on meribiologi Matt Hooper, rikkaan perheen vesa, joka alituiseen ajautuu törmäyskurssille vanhan merikarhun Quintin kanssa. Alkujaan Spielberg halusi Quintin rooliin joko Lee Marvinin tai Stelrling Haydenin. Molempien kieltäydyttyä tuottajat ehdottivat Robert Shaw‘ta (007 Istanbulissa). Spielbergin tarvinnut katua valintaansa, niin loistavasti Shaw roolinsa tulkitsee. Quintin ja Hooperin välille tuo lisäväriä vielä se, etteivät Shaw ja Dreyfuss oikeastikaan tulleet kovin hyvin toimeen keskenää.

Tappajahai sai neljä Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti kolme (musiikki, äänitys, leikkaus). Menestyselokuvaa seurasi kolme toinen toistaan surkeampaa jatko-osaa sekä lukuisia naurettavia jäljittelijöitä aina Barracudasta Orca-tappajavalaaseen ja sukeltajia popsiviin piraijoihin.

Teksti: © 2003 Kari Glödstaf