Peter Sellers esittää arkaa tilintarkistajaa. Saapuu amerikkalainen bisneskonsultti, nainen, joka laittaa konseptit uusiksi.
Satiirissa Sukupuolten sota (1959) nainen on ottanut erävoiton miehestä, sukupuoliroolit ovat kääntyneet.
Miesvoittoinen jenkkifirma lähettää pompottelevan konsulttinsa, joka on nainen, liikematkalle vanhalle mantereelle. Skotlannin Edinburghissa, rouva Barrowsin (Constance Cummings) loppusijoituspaikassa, miehillä on vielä valtaa. Hameetkin ovat lyhyemmät.
Herra Martin (Peter Sellers) on arka, tapoihinsa tottunut kirjanpitäjä, joka on työskennellyt yli kolme vuosikymmentä samalle sukuyhtiölle. Sen toimintastrategia uudistetaan, kun Barrows ottaa tehtäväkseen tuoda tämän hänen mielestään ”dickensiläisen” firman 1900-luvulle, tietenkin tayloristisin keinoin.
Ironisesti juuri uudet keinot ovat dickensiläisiä, julmia ja ahnaita. Maaseudun idylli halutaan tuhota. Itsenäiset villankutojat halutaan sitoa kellokortteihin ja maatalojen sijaan paikalle pitää rakentaa keskitetysti tehdas.
Seuraa siirtoja, joissa Barrows näyttäytyy kyllä muutoksen tuulena, mutta kehitys ei ole luonnollista, vaan pakotettua. Ote on kuin pörssiyrityksen kyynisellä toimitusjohtajalla, jonka ainut missio on saada osavuosikatsaus näyttämään kasvua. Työntekijät ja yhteisöllisyys tallautuvat jalkoihin.
Valeasujen ja meikkiyhdistelmien alla viihtyvä Sellers on uskottava, yksinäinen vanhus, joka nousee vastarintaan. Hänestä tulee luddiitti, teknologian tuhoaja, koska se on kaivanut perustan hänen työnsä ja ihmisarvonsa alta. Hän on valmis menemään äärimmäisyyksiin.
Iso osa elokuvan huumorista piilee sekasorrossa, mikä seuraa, kun vehkeet ja tavat ovat uusia, mutta käyttäjät vanhoja. Koneilla laskettaessa tilit eivät täsmää ja sisäpuhelimella kontaktia haettaessa ei löydetä oikeaa osoitetta.
Sukupuolten sota on nyt ajankohtaisempi kuin 50-luvun lopulla. Nimi on hämäävä. Kyse on uuden ja vanhan törmäyspisteestä. Tässä altavastaajasta dominoijaksi noussut nainen edustaa modernia ja päällekäyvää, mies vanhoillista mutta turvallista voimaa. ”Sotatila” vallitsee, jos vallitsee, Martinin ja Barrowsin välillä.
Jos elokuvasta poistaa alun ja lopun kertojaäänen, häviää sukupuolten sota teemana. Tarinassa se ei ole voimakkaasti läsnä. Se on kertojan kehikko, jonka läpi hän humoristisesti katsoo ihmissuhteita ja pyytää katsojaa tekemään saman. Barrowsin voi nähdä vain tehokkaana urbaanina ihmisenä, Martinin tämän vastakohtana.
Pakotetun kehityksen ja ihmisen välistä ristiriitaa on käsitellyt myös Jacques Tati klassikossaan Enoni on toista maata (Mon Oncle, 1958). Tatin kuvittelema futuristinen talo, jota ei ole suunniteltu ihmistä silmällä pitäen, ei välttämättä ole käyttömukavuudeltaan kaukana Alvar Aallon arkkitehtuurista.
DVD: Elokuva on osa Atlantic Filmin julkaisemaa yhtenäistä suomalaista laitosta Peter Sellers Collection. Se sisältää neljä elokuvaa: Sukupuolten sota, Alaston totuus, Lain vasen käsi ja Toreadorivalssi. Mustavalkoisessa kuvassa on hieman kulumia, mutta on muutoin tarkka. Äänenä on mono englanti. Ei sisällä lisämateriaalia.
Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA