Sana

Ordet (1954)

| DVD
  • 5

Carl Th. Dreyerin ohjaama Sana on vahvasti uskonnollinen kertomus, jossa tutkaillaan uskonnollista yhteisöä ja sen pelisääntöjä. Elokuvaa pidetään monella taholla Dreyerin parhaana teoksena.

Kari Glödstaf
julkaistu 2009-02-13 / päivitetty 17.03. klo 14:02

KUVA 2

Sana
Sana 

KUVA 1

Preben Lerdoff Rye
Preben Lerdoff Rye 

Sana

Ohjaus Carl Th. Dreyer
Näyttelijät Henrik Molberg, Preben Lerdoff Rye, Birgitte Federspiel, Cay Kristiansen
Maa Tanska
Pituus 125 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1954 Palladium Film, Criterion Film Corp.
  • Kuva 4
  • Ääni 3
  • <li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Ruotsissa valmistuneen Kaksi ihmistä (Två människor, 1944) –elokuvan saama murskakritiikki päätti Carl Th. Dreyerin uran kansainvälisellä tasolla. Ohjaaja palasi vähin äänin kotimaahansa Tanskaan, jossa kului jälleen yli kymmenen vuotta ennen kuin hän ohjasi uuden pitkän elokuvan. Tuona aikana Dreyer työsti tosin muutamia lyhytelokuvia, joista varsinkin vuonna 1948 valmistunut Matka lautalle (De nåede færgen) lukeutuu kategoriansa suuriin teoksiin.

Tanskalainen pastori Kaj Munk oli kirjoittanut 1920-luvun puolessa välissä Juutinmaalle sijoittuvan näytelmän, jossa hän kuvasi paikallisen väestön uskonnollista elämää. Dreyer, jolla uskonasiat näyttäytyvät keskeisenä teemana läpi hänen uransa, oli nähnyt Munkin näytelmän sen ensiesityksessä vuonna 1932 ja alkanut mielessään hahmotella sen elokuvaversiota. Aikaa kului kuitenkin yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin hän sai mahdollisuuden sen filmaamiseen. Tarina oli tuona aikana siirretty elokuvaksi jo kertaalleen Ruotsissa (O: Gustaf Molander, 1943), mutta se ei Dreyeriä haitannut. Pitkä suunnitteluaika osoittautui hyväksi, sillä vuoden 1954 lopulla valmistunutta Sanaa pidetään yleisesti Dreyerin parhaana äänielokuvana ja se palkittiin seuraavana vuonna myös Venetsian elokuvafestivaalien pääpalkinnolla.

Elokuvan keskipisteenä on Borgenin vanha maalaistalo, jossa vanha Morten-isä asuu kolmen poikansa ja yhden kälynsä kanssa. Usko on aina ollut perheessä keskeisellä sijalla, vaikka pojat suhtautuvatkin asioihin isästään poiketen: perheen vanhin poika Mikkel ei usko Jumalaan, häntä nuorempi Johannes puolestaan kulkee mielenvikaisena ympäri taloa Raamattua siteeraten. Kaikkein suurin huoli aiheutuu kuitenkin nuoren Andreaksen taholta, joka haluaisi mennä naimisiin räätälin tyttären Annen kanssa. Ongelmaksi asian tekee se, etteivät Morten ja Annen isä Peter pidä nuoria toisilleen sopivina nimenomaan uskonasioiden aiheuttamien näkemyserojensa vuoksi. Elämä uskonnollisessa kyläyhteisössä ei ole kenellekään helppoa.

Dreyerin elokuvat ovat kauttaaltaan erittäin mielenkiintoisella tavalla toteutettuja, eikä Sana muodosta tässä suhteessa poikkeusta. Ohjaajan elokuva elokuvalta rauhallisemmaksi äityvä kerronta saavuttaa Sanassa täydellisyyden: erittäin pitkät, Vihan päivääkin (1943) pidemmät otokset ovat elokuvan kivijalka. Kamera seuraa henkilöitä ja heidän tekemisiään tiiviisti, yhtäjaksoisesti ja usein usean minuutin kerrallaan. Nopeammaksi kerronta muuttuu ainoastaan silloin, kun Johannes karkaa yöhön ja kyläläiset alkavat etsiä häntä. Dreyerin toteutustapa ei kuitenkaan tunnu itsetarkoitukselliselta hienostelulta, vaan sopii sekä elokuvan teemaan että rytmiin täydellisesti. Kaikkia ei moinen varmastikaan miellytä, joten jos Vihan päivä tuntui kerronnaltaan liian hitaalta, kannattaa Sanaan suhtautua melkoisella varauksella – pitkät vuoropuhelukohtaukset voivat hyvinkin tuntua ylitsepääsemättömiltä esteiltä.

Hienona maalaiskuvauksena muistettu Sana on siis kertomus uskonnosta ja uskonnollisesta yhteisöstä. Vaikka uskovat usein ylistävätkin suvaitsevaisuutta ja anteeksiantoa, näyttää Dreyer myös kolikon toisen puolen: omahyväisyyden, suvaitsemattomuuden ja itsekeskeisyyden. Elokuvan kahden nuoren välisen onnen esteenä ovat heidän isiensä ja perheidensä erilaiset uskon tulkintatavat. Toisen usko ei ole toisen arvoista, toinen uskoo väärällä tavalla ja vääriin asioihin, vaikka kyseessä on sama Jumala ja samat perusopit – uskonasioista kiistellessään vanhukset ajautuvat jopa käsirysyyn. Vasta tragedian ja menetyksen myötä heidän ajatusmaailmansa selkenee ja he ovat valmiita saavuttamaan keskinäisen ymmärryksen.

Sana on myös elokuva siitä hetkestä, jolloin eri sukupolville tärkeät asiat ja näkemykset kohtaavat ja joutuvat uudelleen arvioitaviksi. Vanha Morten, joka itse on joutunut taistelemaan elämänkatsomuksensa vuoksi vuosikymmeniä aiemmin sekä kylän asukkaita että kirkkoa vastaan, huomaa etteivät pojat toistakaan hänen opetuksiaan. Isä toteaakin alistuneesti Andreaksen suunnitelmista kuultuaan, ettei Borgenin tila ole enää entisensä. Myös kylän uusi pastori ajattelee nykyaikaisesti ja ilmoittaa raamatullista yksinpuhelua pitävälle Johannekselle, ettei ihmeitä enää tapahdu. Johanneksen asenne moiseen kiteyttää koko uskonyhteisön suurimman ongelman: ‘teiltä puuttuu uskoa’. Kun ihmisellä on tarpeeksi uskoa ja puhdas, vilpitön mieli, mitä vain voi tapahtua – sen elokuvan henkilöt tulevat huomaamaan yllättävässä, mielipiteitä jakavassa loppuhuipentumassa.

Kuten aina, myös tällä kertaa Dreyerin näyttelijät ovat erittäin hyviä ja heidän hillittyä ja antaumuksellista työskentelyään on ilo katsoa. Varsinkin vanhaa Mortenia esittävä, 82-vuotias Henrik Molberg on kuin luotu rooliinsa. Vihan päivässä esiintynyt Preben Lerdoff Rye loistaa Johanneksena, vaikka en hänen roolihahmostaan erityisemmin pidäkään. Birgitte Federspiel Mikkelin Inger-vaimona jää myös hyvin mieleen – hänestä on myös tehty elokuvan helpoimmin lähestyttävä hahmo. Muusta ryhmästä ei ketään voi nostaa muiden edelle, niin vakuuttavaa työtä kaikki tekevät.

Vaikka Sanaa pidetäänkin Dreyerin suurimpana mestariteoksena, on se kaikista hänen elokuvistaan itselleni vaikein pala purtavaksi. Sen erittäin hienoa ja harrasta toteutusta ihailee mielellään, samoin kuin vakuuttavia näyttelijöitäkin. Itse tarinassakaan ei ole moitteen sanaa, joskin Johanneksen hahmoon totuttelu vaatii jonkin verran katselukertoja lisää. Aivan täydelliseksi mestariteokseksi en Sanaa vielä muutaman kerran jälkeen nosta, vaikka se kerta kerralta paremmalta elokuvalta tuntuukin. Ehkä aihe on vain hieman liian vieras.

Dvd: Criterionin R0-julkaisu on kuvanlaadultaan varsin hyvä, joskin lievää rakeisuutta on huomattavissa varsinkin vaaleampaa taustaa vasten. Parissa kohtauksessa ilmenee äkillistä, ohimenevää pehmeyttä ja muutamaan otteeseen kuvaan ilmestyy ohut, vaalea pystyraita. Eivät nämä nyt mitään mullistavia heikkouksia ole, mutta joitakin ne saattavat silti häiritä. Monoraita on selkeä ja kohinaton. Vahvasti dialogiin nojautuvassa elokuvassa ei ole musiikkia kuin nimeksi ja sekin on miksattu muun äänimaailman kanssa onnistuneesti samalle tasolle.

Koska elokuva kuuluu osana Carl Th. Dreyer Collectionia, joka sisältää lisälevynä ohjaajasta kertovan dokumentin, ovat elokuvakohtaiset lisämateriaalit suhteellisen vähäiset.Mukana on ainoastaan Ingeriä esittäneen Federspielin lyhyt haastattelu (5:08) sekä alle kolmenkymmenen kuvan galleria. Haastattelu on tekstitetty englanniksi. Kansivihkoon on painettu Chris Fujiwaran kolmisivuinen essee.

teksti: © 2007 Kari Glödstaf

Seuraa meitä

PINNALLA

Mahershala Ali ja Viggo Mortensen

Green Book

| 18.01.

Hassu, siirappinen tie-elokuva rasismin voittamisesta ei ole erityisen hyvä konsepti.

Lue lisää »
Clint Eastwood

The Mule

| 15.01.

Uusi alku vai viimeinen suora? Menneen maailman haurastunut hortonomi vaihtaa vararikossa puutarhapuolelta huumehommiin.

Lue lisää »
Lily Franky ja Kairi Jyo

Shoplifters - perhesalaisuuksia

| 27.12.

Varasteleva perhe pysyy yhdessä – japanilainen löytöperhedraama rikoksesta ja rakkaudesta kukoistaa kutsuvassa kurjuudessa.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Matthias Schoenaerts ja Léa Seydoux

Kursk

| 14.12.

Sukellusveneonnettomuuden uhreja ja omaisia muistavassa tuomionluvussa syytettyinä seisovat sydämettömät sedät.

Lue lisää »
Michael B. Jordan ja Sylvester Stallone

Creed II

| 28.11.

Läski tummuu ja sydän turpoaa uuden sukupolven Rocky/Drago-revanssissa isien korkeammaksi kunniaksi.

Lue lisää »
Taron Egerton

Robin Hood

| 05.12.

Sherwoodin populistisankarin pointiton ja ponneton päivitys luokkapetturi-poikabändiläiseksi ryövää katsojan aikaa ja rahaa.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Saksanhirvet

Kosketuksissa

| DVD | 08.12.

Metafyysinen rakkaustarina teurastamossa ja unissa toisiaan etsivistä sieluista dominoi Berliinin elokuvajuhlia vuonna 2017.

Lue lisää »
Kurt Russell

The Christmas Chronicles

| Netflix | 10.12.

Ho ho ho ja hehkuviiniä pullo! Kurt Russellin valkoparta cowboy-ukki palauttaa uskon jouluun hyperglykeemisessä sesonkiseikkailussa.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202