”Miehen sanaa tulee kunnioittaa, vaikka se veisi omaan tuhoon.” Kirby Yorke

Kirby Yorke (John Wayne) on Fort Starken ikääntynyt everstiluutnantti, monien intiaanisotien veteraani, joka on tottunut suoriutumaan tehtävistään suoraselkäisesti ja moitteetta. Hän on omistanut elämänsä armeijalle ja uhrannut sille perheensäkin. Yorken rutiininomainen sotilaselämä kokee muutoksen, kun komentopaikkaan saapuvat ensin hänen poikansa Jefferson (Claude Jarman Jr.) ja pian vaimo Kathleen (Maureen O’Hara) seuraa perässä. Yorkella on yhtäkkiä apassisotien lisäksi hoidettavanaan myös rikkoutuneita perhesuhteita, eivätkä viidentoista vuoden aikana syntyneet haavat parane helpolla.

John Fordin ratsuväkitrilogian päätösteos, vuonna 1950 valmistunut Rio Grande ei ole koskaan noussut kahden aiemman osan tasolle ainakaan mitä arvostukseen tulee – edes Ford ei tuntunut noteeraavan elokuvaansa juuri miksikään. Täytyy myöntää, että itsekin pidin Rio Grandea vanhojen muistikuvieni perusteella korkeintaan keskinkertaisena elokuvana, mutta aina silloin tällöin tekee hyvää tarkistaa mielipiteitään. Ei Rio Grande sentään Fordin suurimpia teoksia ole vieläkään, mutta seisoo ylväänä muiden ratsuväkielokuvien rinnalla olematta yhtään niitä heikompi.

Elokuvan paino on intiaanisotia enemmän ihmisissä ja heidän välisissä suhteissaan, keskipisteenä tietenkin John Waynen unohtumattomasti tulkitsema Kirby Yorke. Yorke on vanha tervaskanto, jonka hahmo kehittyy elokuvan edetessä kovapintaisesta komentajasta ymmärtäväisemmäksi ja avoimemmaksi johtajaksi. Muutos on toteutettu hillitysti ilman keinotekoisuutta ja täydelliseen aitouteen sen kohottavat Waynen ja Maureen O’Haran loistavasti yhteensopivat kemiat. Kokonaisuutena Rio Grande on aikuismainen, paikoin alakuloinenkin lännenelokuva, jossa jokaisen on hoidettava tehtävänsä kunniakkaasti ja ylpeästi.

Tuotantopuolella ei ole valittamista. Monument Valley toimii itseoikeutetusti tapahtumien näyttämönä ja lumoaa jälleen karulla kauneudellaan. Bert Glennonin kameratyöskentely on hienoa katsottavaa ja syvätarkan kuvan ansiosta moni otos on kuin taulu konsanaan. Victor Youngin maalaileva ja tunnelmallinen musiikki tukee tapahtumia oivasti ja kohtaus, jossa sotilaat laulavat serenadin linnakkeeseen saapuneelle Kathleenille, on aidosti kaunis ja liikuttava. Ainoa valittamisen aihe löytyy toimintakohtausten tarpeettomista nopeuttamisista, niiden käyttö kun tuntuu paikoin jopa tökerön kömpelöltä.

Waynen ja O’Haran lisäksi Rio Grande sisältää koko joukon Fordin elokuvista tuttuja näyttelijöitä. Heistä keskeisimpään osaan nousee huumoria mukaan tuova Victor McLaglen (Timothy Quincannon). Myös Ben Johnson (Travis Tyree), Harry Carey Jr. (Daniel Boone), J. Carroll Naish (kenraali Sheridan) sekä Claude Jarman Jr. (Jefferson Yorke) täyttävät paikkansa hienosti.

Teksti: © 2009 Kari Glödstaf