Judah Rosental (Martin Landau) on eläke-ikää lähestyvä menestyvä silmälääkäri. Hänen elämänsä on täydellinen uraa, kotia, tytärtä, ystäviä ja vaimoa myöten. Ainakin melkein: joitakin aikoja sitten hän sortui lyhyeen romanttiseen suhteeseen viehättävän lentoemännän, Doloreksen (Anjelica Huston) kanssa. He viettivät joitakin kiihkeitä hetkiä yhdessä ja Dolores tulkitsi tilanteen niin, että pian Judah eroaisi vaimostaan ja rakastavaiset aloittaisivat yhteisen elämän. Kun Dolorekselle selviää, että Judah ei tule koskaan jättämään vaimoaan, hän raivostuu ja uhkaa kertoa kaiken Judahin vaimolle.

Judah on piinallisen tilanteen edessä. Syrjähypystä huolimatta hän rakastaa vaimoaan. Jos syrjähyppy tulisi ilmi, hän menettäisi kaiken: perheensä ja sosiaalisen statuksensa – siis kaiken. Koko hänen elämänsä on vaakalaudalla. Hän yrittää puhua hysteeriselle Dolorekselle järkeä, mutta rakastunut nainen ei anna periksi, vaan uhkaa soittaa Judahin vaimolle. Epätoivoissaan Judah kääntyy asiassa veljensä Jackin (Jerry Orbach) puoleen. Jackilla on asiaan helppo ratkaisu: Doloreksen on kuoltava.

Elokuvan juoni ei keskity kuitenkaan pelkästään Judahin dilemmaan, vaan tarinassa on altmanmaisesti mukana muitakin merkittäviä henkilöhahmoja ja rinnakkaistarinoita, jotka lopulta nitoutuvat toisiinsa niin juonellisesti kuin temaattisestikin.

Woody Allen esittää vaatimatonta elokuvantekijää Cliff Sterniä, joka on parhaillaan kuvaamassa dokumenttia halveksimastaan tv-tuottajasta Lesteristä (Alan Alda), jotta saisi kerättyä rahaa itse kirjoittamaansa dokumenttiin.

Sinänsä epämiellyttävän projektin aikana Cliff pääsee tutustumaan viehättävään tuottajaan, Halley Reediin (Mia Farrow). Vaikka Cliff on naimisissa, hän alkaa vähitellen rakastua Reediin. Lester muuttuu Cliffin silmissä entistä epämiellyttävämmäksi, kun hänkin iskee silmänsä samaan naiseen.

Rikoksia ja rikkomuksia kuuluu Allenin parhaimpiin teoksiin. Hänen kultakaudellaan 1977-1992 syntyi Allenin muutkin onnistuneimmat elokuvat, kuten Annie Hall (1977), Manhattan (1979), Stardust Memories (1980) Zelig (1983), Hannah ja sisaret (Hannah And Her Sisters,1986) sekä Miehiä ja vaimoja (Husbands And Wives, 1992). Rikoksia ja rikkomuksia on Allenia syvällisimmillään ja synkimmillään. Vasta 2000-luvulla Allen palasi seuraavan kerran yhtä raskaaseen teemaan elokuvillaan Match Point (2005) ja Cassandras Dream (2007), joiden tematiikka on lähes identtistä Rikoksia ja rikkomuksia -elokuvan kanssa.

Allen osaa kehittää montaa päällekkäistä tarinaa mestarillisesti, menettämättä otetta elokuvan kokonaisuudesta. Elokuvan syvin ydin ei välttämättä avaudu katsojalle aivan helposti, vaan se vaatii hieman pureskelua. Judahin vaiheita seuratessa katsoja johdatellaan vakavien kysymysten ääreen: milloin ihminen on valmis tappamaan? Kuinka ihminen pystyy elämään murhan kaltainen rikos omatunnollaan? Rankaiseeko Jumala syntistä? Cliff ja Judah ovat toistensa vastakohtia, vaikka Allen peilaa molempien kautta moraalisia kysymyksiä. Toisen rikos on valtava, toisen mitätön. Vai onko?

Päinvastoin kuin voisi olettaa, Allen antaa suorat vastaukset kysymiinsä kysymyksiin. Vastaukset saattavat hätkähdyttää monia meistä: universumi on merkityksetön. Jumalaa ei ole olemassa. Allenin viesti on kylmä ja kyyninen, vaikka hän itse kutsuu sitä realismiksi.

Judahin ympärillä pyörivän synkän tarinan vastapainoksi pääsemme seuraamaan myös Woody Allenin ja Mia Farrow´n hahmojen hieman kevyempää ja hauskempaa tarinaa. Tämä puoli on huomattavasti tutumpaa Allenia ja sen arkipäiväinen huumori luo hyvän kontrastin Judahin tilanteelle, vaikka moraalistahan tässäkin kysymys.

Vaikka hahmot ja sävyt vaihtelevat elokuvan aikana, teemat ja kysymykset ovat jatkuvasti läsnä: me kaikki olemme omien ratkaisujemme ja valintojemme tuloksia. Jotkut näistä ratkaisuista ovat pienempiä ja toiset suurempia.

Vaikka Rikoksia ja rikkomuksia ei ole Woody Allenin kuuluisimpia teoksia, se on yksi hänen merkittävimmistään. Se on kunnianosoitus Allenin omalle kyvylle poiketa itselleen tutusta lajityypistä ja synnyttää jälleen jotain uutta ja kiinnostavaa. Tyylillisesti Rikoksia ja rikkomuksia ei ole tyypillistä Allenia. Tyypillistä Allenia on puolestaan se suvereniteetti, jolla hän hallitsee elokuvansa kerronnan. Rikoksia ja rikkomuksia on edelleen kestävä osoitus siitä terävyydestä, johon Allen parhaimmillaan kykenee.

Teksti: © 2007 Antti Honkala