Pelin säännöt

La règle du jeu (1939)

  • 4

Pelin säännöt on yksi modernin elokuvan virstanpylväistä.

Kari Glödstaf
julkaistu 2009-11-06 / päivitetty 14.12. klo 16:04

KUVA 4

Mila Parély ja Marcel Dalio
Mila Parély ja Marcel Dalio 

KUVA 3

Metsällä
Metsällä 

KUVA 2

Marcel Dalio ja Jean Renoir
Marcel Dalio ja Jean Renoir 

KUVA 1

Roland Toutain ja Jean Renoir
Roland Toutain ja Jean Renoir 

Pelin säännöt

Ohjaus Jean Renoir
Näyttelijät Nora Grégor, Marcel Dalio, Roland Toutain, Jean Renoir, Anne Mayen, Eddy Debray, Gaston Modot
Maa Ranska
Pituus 106 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1939 Nouvelle edition française

”Pelin säännöt ei ole spektaakkeli, se on Mozartia.” -Marcel Dalio

Elokuvan historiassa on muutamia sellaisia teoksia, jotka kuuluvat sen verran tukevasti taiteenalan epäviralliseen kaanoniin, että jo pelkästään niistä kirjoittaminen on vaikeaa. Ne on vuosien saatossa paitsi analysoitu puhki, myös käännelty ja väännelty joka suuntaan niin, että niistä on mahdotonta löytää mitään uutta. Siitä huolimatta ne voivat olla suurelle yleisölle hyvinkin tuntemattomia teoksia, koska niitä ei juuri esitetä televisiossa eikä niitä ole saatavilla lähivuokraamoista.

1920-luvun puolessa välissä elokuvauransa aloittanut Jean Renoir kohosi täydelliseen mestaruuteen äänielokuvan myötä. 1930-luku olikin Renoirille menestystä alusta loppuun: Yöperhonen (1931), Boudu eli miten välttyä hukkumasta (1932), Virta (1936), Suuri illuusio (1937) sekä Ihmispeto (1938) vain muutama kehuttu elokuva mainitakseni. Renoirin huikea vuosikymmen päättyi Pelin sääntöihin, ohjaajan omaan käsikirjoitukseen perustuvaan elokuvaan, joka on vakiinnuttanut paikkansa Sight & Soundin kriitikkoäänestysten kärkikolmikossa vuodesta 1962 lähtien.

Pelin säännöt alkaa lentokentältä. Nuori André Jurieu (Roland Toutain) rikkoo kaikki ennätykset lentäessään Atlantin yli alle vuorokaudessa. Kun häneltä kysytään tunnelmia, hän kertoo tehneensä urotyönsä erään naisen (Nora Grégor) vuoksi. Naisen, joka ei kuitenkaan ole paikalla häntä onnittelemassa. Andrén onneksi hänen ystävänsä Octave (Renoir itse) saa järjestetyksi hänet metsästysretkelle, josta huolehtii hänen rikas ihastuksensa miehineen (Marcel Dalio). Retki maaseudulle tulee ratkaisemaan monen tapahtumaan osallistuvan ihmissuhdekoukerot, sillä ryhmän jäsenten välillä kuplii enemmän suhteita ja salaisuuksia kuin kukaan pystyisi etukäteen kuvittelemaan.

Pelin sääntöjen saama ylistys on oikeutettua, sillä kyseessä on hieno elokuva. Sisällöltään se on erinomaisesti yhteen sulautettua ihmissuhdedraamaa, screwballkomediaa, rakkauselokuvaa, avioliittokomediaa, farssia ja musikaaliakin. Traaginen loppuhuipentuma, jossa viattomimmat saavat kärsiä eniten, on taidolla rakennettu. Hahmokatraan laajuus ja henkilöiden luonnollisuus – Renoir antoi näyttelijöille mahdollisuuden improvisointiin – vain lisäävät kokonaisuuden rikkautta entisestään. Dialogi on nautinnollista ja napakkaa ja näyttelijät laadukkaita. Myös tekniseltä toteutukseltaan Pelin säännöt on komea teos, tosin mikäpä Renoirin teos ei olisi.

Monia suurten kirjailijoiden teoksia aiemmin ohjannut Renoir halusi luoda Pelin säännöistä aikalaiskuvauksen, joka osoittaisi, kuinka mädäntynyttä ihmisten välinen kanssakäyminen saattoi olla. Renoirin tarkkuusammunnan kohteena oli yläluokka tyhjäntoimittajineen ja lopputulos onkin vaikuttava. Todelliset tunteet ovat harvassa eikä ihmissuhteilla tunnu olevan mitään väliä. Ihmissuhdeverkostoa levitetään joka suuntaan omaa etua tavoitellen ja kaikki perustuu valheelle pelissä, jossa ei tosiasiassa ole sääntöjä lainkaan. Toisinaan tuntuu siltä, että Renoirin kuvaaman henkisesti aution maailman meno jatkuu nykypäivänäkin.

Pelin säännöt ei ole elokuvana helpoimmasta päästä. Siinä on niin paljon henkilöitä, dialogia ja ihmissuhdekoukeroita, että kaiken sulattaminen yhdellä kertaa voi olla ylitsepääsemätön tehtävä. Elokuvalle kannattaakin antaa aikaa, sillä siten Pelin sääntöjen laajuuden, ajattomuuden ja tarkkanäköisyyden pystyy kunnolla hahmottamaan. Itse kritisoin ainoastaan brutaalin metsästysretken toteutusta, sen kun olisi voinut tehdä tyylikkäämminkin.

Kuten monien suurten klassikoiden tapauksissa tuntuu käyneen, sai Pelin säännötkin todella huonon vastaanoton. Sitä moukaroitiin kritiikillä monelta suunnalta, jonka seurauksena Renoir jopa suunnitteli jättävänsä elokuvien teon sikseen. Renoir leikkasi elokuvansa jopa tiiviimpään muotoonkin, mutta sellaisenakaan Pelin säännöt ei saavuttanut aikalaiskriitikoiden suosiota. Vasta 1950-luvulla elokuva palautettiin alkuperäiseen asuunsa ja varsin pian se alkoi saada ansaitsemaansa arvostusta osakseen. Tänä päivänä sen arvo modernin elokuvan virstanpylväänä on kiistaton.

Teksti: © 2009 Kari Glödstaf

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202