Nanook - pakkasen poika

Ohjaus Robert J. Flaherty
Näyttelijät Allakariallak, Nyla, Cunayou, Allee, Allegoo
Maa Yhdysvallat
Pituus 79 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1922 Les Frères Revillon ja Pathé Exchange Inc.

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Elokuvaa oli käytetty ilmaisuvälineenä jo yli neljännesvuosisadan ennen kuin ensimmäinen kokoillan dokumenttielokuva sai ensi-iltansa. Robert Flaherty (1884-1951) oli tutkinut innokkaasti eskimoiden elämää vuosien ajan ja hänen pitkäaikainen haaveensa olikin kuvata eskimoiden elämää ja välittää heidän jo katoamassa oleva elintapansa koko maailmalle. Flahertyn ensimmäinen yritys oli epäonnistunut materiaalin tuhouduttua, mutta se ei häntä lannistanut sillä lopputulos ei hänen mielestään ollut kovinkaan kaksinen.

Flaherty suunnitteli uutta kuvausmatkaa neljän vuoden ajan, ennen kuin hänellä oli siihen tarvittavat resurssit koossa. Hän suuntasi Pohjois-Kanadaan, Hudson-lahdelle, paikallisten inuitieskimoiden pariin. Tällä kertaa matka onnistui ja tuloksena oli maailmanlaajuiseksi menestykseksi osoittautunut Nanook – pakkasen poika, joka kuuluu vielä nykyäänkin arvostetuimpien ja ihailluimpien dokumenttielokuvien joukkoon. Vuonna 2002 se valittiin kaikkien aikojen kuudenneksi parhaaksi dokumenttielokuvaksi.

Nanook on kertomus inuitien urheasta metsästäjästä ja tämän perheestä. Elämää karussa pohjolassa, jossa kylmyys ja nälkä ovat asukkaiden jatkuvana riesana, seurataan vuoden ajan. Katsoja saa nähdä Nanookin tekemässä turkiskauppoja, hankkimassa ruokaa perheelleen, leikkimässä lastensa kanssa sekä vaeltamassa lohduttomilla jäätiköillä.

Flaherty sai korvaamatonta apua eskimoilta, joihin hänen vilpitön suhtautumisensa teki lähtemättömän vaikutuksen. Yhdessä he ideoivat kohtauksia ja tapahtumia, joita Flaherty voisi filmille tallentaa. Juuri tällaisiin lavastettuihin kohtauksiin ohjaajan vähättelijät hanakasti puuttuivat syyttäen Flahertya totuuden vääristelemisestä. Syytös ei ole täysin tuulesta temmattu, sillä sivistys oli astumassa myös eskimoiden elämään eikä Flahertyn kuvaamaa maailmaa täysin sellaisenaan ollut enää olemassa. Mutta Flahertyn tarkoituksena olikin kuvata eskimoiden ikivanhoja elintapoja sellaisina kuin ne maailmalla tunnettiin, eikä tehdä täysin puhdasta dokumenttielokuvaa.

Nanookin hienous ja elinvoimaisuus piilee Flahertyn rehellisessä lähestymistavassa sekä aidossa kiinnostuksessa aihetta kohtaan. Hyvän asiaelokuvan tavoin kaikki on toteutettu ilman ylimääräistä draamaa ja laskelmointia eikä Flaherty missään vaiheessa saata naurunalaiseksi eskimoiden erikoisia elintapoja, vaikka 1920-luvulla pelkästään sellainen lähestymistapa olisi varmasti taannut elokuvan menestyksen. Kokonaisuus on erittäin hienostunut, aito ja vilpitön. Mainittakoon vielä, että Nanook menehtyi nälkään ja kylmyyteen hieman Flahertyn lähdön jälkeen.

Dvd: Criterionin R0-julkaisu osoittautuu hienoiseksi pettymykseksi, sillä varsinkin kuvan laadussa on toivomisen varaa. Vaikka elokuva onkin restauroitu 35mm:n negatiivista, löytyy roskia ja naarmuja löytyy yllin kyllin. Ärsyttävintä on kuvan paikoittainen heiluminen. Sen sijaan Dolby Digital 2.0 ääniraidassa ei ole valittamisen aihetta.

Lisämateriaalia on yllättävän vähän, mutta onneksi se on melko laadukasta. Tavanomaisen kuvagallerian lisäksi levyllä on Flaherty and Film -dokumentti, jossa ohjaajan leski kertoo elokuvasta sekä kansipapereihin lisätty kolmen sivun essee, jonka on kirjoittanut elokuvatutkija Dean Duncan.

teksti: © 2005 Kari Glödstaf