Miss Jean Brodien parhaat vuodet

Ohjaus Ronald Neame
Näyttelijät Maggie Smith, Gordon Jackson, Robert Stephens
Maa Iso-Britannia
Pituus 109 min
Ikäraja 11 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

1930-luvun edinburghilainen tyttökoulu on toimintakenttä. Sillä elokuvassa päästään käsittelemään ajankohdan henkistä ilmastoa, oletettua ja olevaa. Jean Brodie (Maggie Smith) toimii opettajalle ja naiselle sopimattomasti toteuttaessaan itseään, maailmansotien väliset ääriliikkeet näyttävät pirullisen kiehtovuuteensa, porvarillinen sukupuolisiveys onkin kulissi, mutta vain mies saa eksyä sen väärälle puolelle…

Taisteleva humanisti Brodie opettaa Italian kulttuurista lomakertomuksillaan ja peittää pääministerin kuvan renessanssimaalarin taidejulisteella. Molemmat ovat esimerkkejä siitä, kuinka menneisyyteen katsovan klassisen sivistyksen pääoma on hänen hahmossaan jatkuvasti esillä.

Ja tietenkin Brodie on tätä yhtälailla käsitteen ilmentymän negatiivisessa mielessä, tekopyhäkin. Liha häviää yleville aatteille. Hädän hetkellä esiin kaivetaan romantiikan henki, oikeus irrationaalisuuteen, mutta sekään ei aina toimi.

Mitään tästä ei lopulta glorifioida, ei varsinkaan seurauksiltaan vakavaa radikaaliutta. Elokuvan oletettu feministinen ja emansipatorinen tematiikka katoavat melko nopeasti. Taantumukselliset tollot ja muut siveyspoliisit eivät ehkä voita henkisesti mutta aktuaalisesti; Brodie redusoituu kiivassieluiseksi tyypiksi, joka väärinkäyttää herkkää suhdetta oppilaisiin.

Suomennoksen ”parhaat vuodet” eli ”prime” on Brodien elämänasenteesta kertova iskusana, jota toistetaan kyllästymiseen saakka — skotlantilaisittain r-kirjainta revitellen. Koko draaman kaaren voi piirtää tutkimalla ainoastaan tämän yhden sanan käyttöyhteyksiä.

Sävy on tosiasiallisesti itsepetoksellinen. Pakotettu hymy kasvoillaan Brodie, naimattomana ja lapsettomana naisena kolmissa kymmenissään, kertoo elävänsä parhaita vuosiaan. Oikeasti hän on uhrannut elämänsä muiden lapsille ja väärille miehille. Sanoma on siis lopulta aika konservatiivinen. Onni on keskitetty porvarillisiin instituutioihin, joita vapaa sielumme kiertelee jotenkin pateettisesti, kuin pihalle lukittu koira isäntänsä taloa.

Smith on roolissaan hyvä, joku yltyisi kutsumaan häntä suvereeniksi, mutta ”elämää suurempi” hahmo on paikoitellen käsikirjoitettu turhan karikatyyriseksi. Hän elehtii kuin teatterin lavalla, kantaa rooliaan kansankynttilänä kuin epämukavaa vaatetta, on huonoimmillaan Hyacinth Bucketin henkinen sisar — taviksen otaksuma siitä, mitä on olla siniverinen. Kulma, jonka mieltäisin osin satiiriseksi, ei kaikkea oikeuta.

Brodien lisäksi tarina seuraa neljää oppilasta, jotka kasvavat täysi-ikäisiksi ja heräävät seksuaalisesti. Heille Brodie on monessakin mielessä innoituksen lähde, ja tähän Brodie on tähdännyt. Niskakarvat pystyyn nostattavan tunnuslauseen mukaan jokainen nuori on hänen lopunikäänsä.

Elokuva on pikkutuhma, pinnan alla perverssikin. Jännite — konservatiivisuus vastaan uudistusmielisyys — on jatkuva viittauksen ja paisuttelun kohde. Brodie kuvataankin viitteellisesti naisena, jonka vähän jokainen vastaantuleva mies ”tuntee”. Niin ikään lähistön taidemaalari hyödyntää tyttökoulun varantoa.

Mihin tunteella eläminen sitten johtaa? Mussolinin faniksi. Lopussa Brodie on pelkkä hölmö taikka narsisti, jolta löytyy kaikennäköistä tekofilosofista roskaa, jolla puolustaa oikkujaan. Oma oppilas tuhoaa hänet hienosti sanallisesti, ja pukee siinä sanoiksi ärsyyntyneet ajatukseni.

Ärsyyntyneet siksikin, että hahmo on humanismin sabotoija aatteen sisältä. Häntä voisi pitää jopa olkiukkona, mikäli Brodien tulkitsee humanismin henkilöitymäksi.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Atlantic Film (vko 32/2011). Julkaisu on teknisesti kohtuullinen. Kuva on suuremmilta roskilta/virheiltä siivottu 16:9, ääniraita 2.0 englanti. Katso pakkaamattomat kuvankaappaukset: kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4 ja kuva 5. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen