Rainer Werner Fassbinder -sarja jatkuu. Myöhäiskauden avioliittoelokuva alkaa ja päättyy räjähdykseen.
Rainer Werner Fassbinderin avioliittoelokuva Maria Braunin avioliitto (1979) alkaa ja päättyy räjähdykseen, kulkeutuu kai sotaan sijoittuvasta onnellisesta hetkestä kai nousukauteen sijoittuvaan inhimilliseen katastrofiin. Trilogian Länsi-Saksasta aloittava elokuva on tarina patologiseksi muuttuvasta ihmissuhteesta ja Saksan sodanjälkeisen solmukohdan aukeamisen hinnasta.
Eletään natsi-Saksan kohtalonhetkiä. Maria menee naimisiin Hermannin (Klaus Löwitsch) kanssa punaisten alkutekstien alla, viholliskoneiden eli liittoutuneiden moukaroidessa kaupunkia. Hermann päätyy rintamalle. Pian kantautuu huhu hänen kuolemastaan, mikä myöhemmin osoittautuu ratkaisevalla tavalla perättömäksi. Suhde on tähän mennessä kestänyt vain hetken, mutta se on tiukkaan ruuvattu.
Maria epäilee kuulemaansa ja jatkaa elämää unohtamatta, kuinka hänen ja Hermannin välillä vallitsee sielujen tasolla solmittu liitto. Tämän tiedostetun uskollisuuden, joka on henkinen sitoutuminen yhteen mieheen ja elokuvan pitkälti selittävä katsanto, turvin hän uskaltautuu tarjoilijaksi kapakkaan, melkeinpä ilotaloon, josta amerikkalaiset sotilaat käyvät iskemässä naisseuraa.
Fassbinderilaisen provokatiivisesti — ajan henkeen suhteutettuna — sotilaat ovat mustia amerikkalaisia ja naiset valkoisia saksalaisia, mikä itse asiassa on natsipropagandassa esiintyvä tila. Kärjekkyys epätyypillisen romanssin hengessä (muistelen teosta Pelko jäytää sielua) jatkuu: Maria löytää vierelleen amerikkalaisen, jolle hän tulee raskaaksi. Englantiakin hän oppii; omien sanojensa mukaan hän opiskeli sitä sängyssä.
Sodasta yllättäen palaavan Hermannin ja Marian jälleennäkeminen tapahtuu lavean melodramaattisesti juuri, kun Maria on hyppäämässä sänkyyn vieraan miehen kanssa. Käsirysyn seurauksena Maria lyö mustan rakastajansa ja syntymättömän lapsensa isän kuoliaaksi, mutta Hermann ottaa rikoksen ja rangaistuksen kontolleen.
Elokuva on tragikoominen odysseia sodanjälkeisessä Saksassa. Nainen yrittää päästä takaisin ensiksi sodan nielemän, sitten kuolleeksi luullun ja lopulta vankilaan lukitun miehensä luokse — ja tulee matkan, joka on yhtälailla henkinen kuin se on fyysinen, aikana joko kasvaneeksi täyteen potentiaaliinsa tai yhteiskunnan väärinohjelmoimaksi.
Hanna Schygullan esittämä Maria vamppaa älykkäästi. Hän käyttää häpeilemättä naisellisia avujaan saadakseen jalkansa oven väliin, mutta lunastaa paikkansa kovalla työllä, on määrätietoisena muutakin kuin pelkkä ”kaunis kasvo”. Suunnitelmana on varallisuutta keräten tarjota helppo elämä, kun mies vapautuu.
Matkalla Hanna kuitenkin muuttuu. Hänestä tulee kylmä ja etäinen, bisnesnainen, jonka sukupuoliodotuksia uudelleenjärjestelevä käyttäytyminen uhkaa jo valmiiksi ambivalentisti suhtautuvaa aviomiestä. Porvarillistuva Maria saa muut näyttämään riittämättömiltä, varsinkin hänen perheensä ja ystävänsä. He ikään kuin taantuvat.
Historiallisena tilana on polvilleen lyöty Saksa. Maria personoi kehitystä. Alussa hän on ei-mitään, kouluttamaton, miestänsä kotiin odottava nainen muiden kotirintaman naisten joukossa, keskellä raunioita ja tiilikasoja.
Kymmenisen vuoden kuluttua hän on isoon omaan taloon muuttava uranainen Länsi-Saksassa, jonka kansallinen eetos on huikealla talouskasvulla todistaa maan olevan pohjimmiltaan luottamuksen arvoinen. Uusi jumala on D-markka, kuului aikalaisdiagnoosi.
Parisuhteen dynamiikka etenee pisteeseen, jossa naisella on kaikki valta. Marian yritys käyttäytyä kuin naisen pitää, vapautunutta miestänsä hyysäten, muuttuu antamiltaan signaaleiltaan sääliksi välittämisen sijaan. Oireellinen kehityspolku, semminkin kun miehestä on jo kertaalleen emaskuloitu aisankannattaja.
Elokuva on psykologisesti uskottava, vaikka hahmot välillä pelkistyvät niillä leikkivän ohjaajan tinasotilaiksi. Niiden marssijärjestys luo tutun fassbinderilaisen kuvion: avioliitto konfliktien kenttänä, porvarillisen elämäntavan tunnekuolio.
Tämän ”systeemin” esitys ei kuitenkaan nouse pääsijalle, oikeastaan sitä ei edes tarvitse tiedostaa. Maria Braunin avioliitto on elokuvana helposti lähestyttävä ja viihdyttävä, hauskakin. Mainittuja attribuutteja harvoin liitetään Fassbinderiin, jonka moderneja seuraajia osaltaan ovat Lars von Trier ja Michael Haneke.
Aloitus ja lopetus ovat ehdottomasti mielenkiintoisimmat kohdat. Kärjistäen, muun voisi välistä vaikka poistaa. Kontrasti on vallaton: ajallinen etäisyys muuttaa pommien räjähdykset Saksan futisvoittoa pauhaavaksi radioksi, rakastavaiset kylmää, passiiviaggressiivista sotaa käyviksi vihamiehiksi. Jälkimmäinen efekti syntyy katselemalla keskiverron, kronologisesti järjestetyn valokuva-albumin ensimmäistä ja viimeistä sivua.
Kuva ja ääni: 1.66:1 roskaton värikuva, mono saksa. Pakkaamattomat kuvakaappaukset julkaisusta: kuva #1, kuva #2, kuva #3, kuva #4 ja kuva #5.
Lisämateriaali: Elokuvan traileri (2:57 min, tekstitys englanniksi). Sekalaisten still-kuvien galleria (13 kuvaa). Jonathan Rozenkrantzin kirjoittamat tietosanakirjamaisen tiiviit biografiat Fassbinderistä (12 diaa), Klaus Löwitschista (4 diaa) ja Hanna Schygullasta (7 diaa) sekä triviatietoa elokuvasta (5 diaa).
Lisäksi trailerit kahdelle Fassbinderin elokuvalle Pelko jäytää sielua (3:06 min, tekstitys englanniksi) ja Kiinalainen ruletti (2:57 min, tekstitys englanniksi) sekä elokuville 1941 (1:48 min, ei tekstitystä), The Four Seasons (2:10 min, ei tekstitystä) ja Howard the Duck (1:28 min, ei tekstitystä) (jotka ovat esittelemässä alkuperäisen ruotsalaisen levittäjän katalogia).
Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA