Lasisydän on enemmän teos tavasta tehdä elokuvaa. Näyttelijät olivat kuvausten ajan hypnoosissa.
Werner Herzog syntyi Munchenissa vuonna 1942, mutta lapsuutensa hän vietti baijerilaisessa pikkukylässä, jumalan selän takana, jonne äiti lapsineen oli paennut pommituksia. Materiaalista köyhyyttä paikattiin mielikuvituksella. Elokuvat ovat jatkoa tälle unelmoinnille, maailmojen rakentamiselle. (Ja minkälaisille!)
Lasisydän pohjautuu baijerilaiseen kansantarinaan ja muun muassa siitä kirjoitettuun kirjaan. Se sijoittuu Herzogin lapsuuden maisemiin.
Prologi on tärkeä: jodlausta, sumua, vuoria; vesiputous, joka on ennustaja Hiasin näky. Unenomaiset näyt mielessä elokuva on tehty. Sen on määrä hypnotisoida: arkkityyppiset kuvat sekä maailmanlopusta kertova suggestiivinen äänimaisema.
Mystisestä arkeen. Kylän lasitehtaan mestari on kuollut. Mennessään hän vei rubiinilasin valmistusohjeen. Paniikki iskee. Yhteisö uhkaa suistua radalta tukijalan romahdettua. Juttu kulkeutuu niin kuin useampi Herzogin 70-elokuvista: hiljakseen siirrytään kohti veritekoja ja täydellistä tuhoa.
Selvännäkijä Hiasia vaaditaan kertomaan lasin valmistusohje. Profeettana hän on ainut, joka ei ole muiden kyläläisten tavoin ajautunut hulluuteen. Hän osaa vain varoittaa tulevasta, ei muuttaa sitä.
Näyttelijät olivat kuvausten ajan kirjaimellisesti hypnoosissa. Metodin saavutukset ilmentävät tarinan ideaa kylästä, joka on kollektiivisessa transsissa ja jonka välillä vallitsee lasitehtaan kanssa kohtalonyhteys.
Välissä nähdään maisemakuvia maailmalta. Suorastaan uskonnollisina näkyinä niiden on määrä herättää henkiin jotain ihmisen sisällä olevaa ja vaikeasti artikuloitavaa, niin kuin luontokuvat yleensä tekevätkin. Vastapainona luonnon valmiudelle nähdään lasinpuhaltajia luomassa ja käsittelemässä lasimassaa.
Lasisydän nojaa täysin ja tiedostetusti hypnoosikonseptiin. Se on yhtälailla tutkielma elokuvan tekemisestä tietyllä tavalla kuin se on näytelmäelokuva sinällään. Hypnoosin kautta lähinnä amatöörinäyttelijöistä saadaankin paljon irti. Hahmojen tapa liikkua ja replikoida on autenttista, he tuntuvat jotenkin hulluilta.
Lasisydän on rytmiltään melko raskas, mikä sekin on tiedostettua. Alun prologissa katsoja yritetään pistää transsiin, mutta kuten Herzog toteaa, se toimii vain jos katsoja ymmärtää hyvin saksaa. Tekstitysten lukeminen rikkoo illuusion. Lasisydän kiinnostaakin enemmän teorian tasolla — ”herzogilaisen metodinäyttelemisen esitys” — kuin katsomiskokemuksena.
Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA