• François Leterrier
• François Leterrier ja Roland Monod
• Ovi ja rautalusikka
• François Leterrier
• Charles Le Clainche ja François Leterrier

Kuolemaantuomittu on karannut

Un condamné à mort s'est échappé ou Le vent souffle où il veut (1956)

Robert Bressonin essentialistinen ja eksistentialistinen vankilaelokuva, jonka vähäeleisyyden sanotaan usein tuottavan mystisen vaikutelman. Protagonisti Fontainen (filosofian opiskelija François Leterrier) sisäinen monologi ja vankilaympäristön kylmä asketismi muodostavat kerronnan keskeisen vastinparin.

André Devignyn romaani, jonka pohjalta Bresson ohjasi elokuvan, perustui Devignyn omiin vankilakokemuksiin. Ehkä olennaisemmin, Bresson vietti itse Toisen maailmansodan aikana yli vuoden Natsien sotavankina. Olennaista tämä on sen vuoksi, että Kuolemaantuomittu on karannut käyttää kuvauksessaan voimakkaan fenomenologista lähestymistä.

Elokuva alkaa kohtauksella, jossa Fontainea ollaan kuljettamassa vankilaan. Auton hidastuessa vastarinta-aktivisti yrittää pakoa. Kamera pysyy auton sisällä, kuuluu laukaus, ja pian Fontaine raahataan takaisin autoon rajauksen ulkopuolelta ja hakataan. Kohtauksessa on Bressonille ominaisesti huomattavissa kuvan ja äänen toisistaan riippumaton olemassaolo sekä kameran periferisyys suhteessa tapahtumiin.

Vankilassa, kun Fontaine heitetään selliinsä, kuullaan ensi kertaa sisäinen kertojanääni, joka säilyy läpi elokuvan. Ääni korostaa mielen erillisyyttä ja sen kamppailua vankilan seiniä ja muureja vastaan. Se on usein myös voima, joka pitää materiaalisen epätoivon loitolla.

L.H. Burelin kuvat Fontainen sellistä muodostavat merkittävän osan otoksista, ja edustavat samaa minimalismia, kuin musiikin lähes täydellinen puute, (amatööri-)näyttelytyön loppuun kulutettu eleettömyys ja kerronnan täysi lineaarisuus. Bressonin tyylissä vaikutelmat syntyvät äärimmäisestä keskittymisestä muutamaan kohteeseen.

Niinpä Fontainen sisäisten epäilyjen ja optimismin purkausten kuvallisena parina ovat sellin seinien raapustukset, puuovi ja rautalusikka jolla hän porautuu sen läpi, sängyn pohjan rautaverkko ja lakanat, joista Fontaine tekee köyttä. Vankien teloitukset kuullaan laukauksina etäisyydestä, vanginvartijoiden liikkeet askelina jostain sellin ulkopuolelta.

Bressonin tyyliä on kuvattu irtiotoksi klassisesta kerronnasta; katsojaa pidetään päähenkilön tavoin pimenossa, kaikkein mielenkiintoisin on näkymättömissä. Tällä tavoin luodaan vangittunaolon turhauttava ja epävarma kokemustodellisuus. Klaustrofobinen tapahtumattomuus on jopa siinä määrin ahdistavaa, että katsoja alkaa päähenkilönsä tavoin tarvita pakoa, vaikka se merkitsisi kuoleman vaaraa.

Tapahtumattomuus tuottaa helposti tarpeen mystisen allegorian löytämiselle. Jotkut näkevät Fontainen vankilapaon uskonnollisena vapautumisena kuolemanpelosta ja maallisuuden kahleista. Toisille se voi olla humanismin hengen voitto fasismista. Jotain merkityksellistä nousee pelkistetyn ilmiasun tuolle puiolen.

DVD: Atlantic Film julkaisun 1.37:1 -täyskuva on laadukkaasti siirretty ja alkuperäisessä kuvasuhteessa. Dolby Digital 2.0 -ääniraita on moitteeton. Ei lisämateriaalia.

Teksti: © 2010 Aleksi Salonen

Etsi CDONista