Kourallinen dollareita

Per un pugno di dollari / A Fistful of Dollars (1964)

  • 5

1964 oli merkittävä vuosi, niin Clint Eastwoodille kuin Sergio Leonellekin. Tuona vuonna he molemmat tulivat ansaitsemaan kannuksensa western-genressä.

julkaistu 2009-01-23 / päivitetty 17.11. klo 23:11

KUVA 2

Baxterin perhe
Baxterin perhe 

KUVA 1

Clint Eastwood esittää miestä ilman nimeä.
Clint Eastwood esittää miestä ilman nimeä. 

Kourallinen dollareita

Ohjaus Sergio Leone
Näyttelijät Clint Eastwood, Gian Maria Volontè, Wolfgang Lukschy
Maa Italia, Espanja, Länsi-Saksa
Pituus 99 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1964 Constantin Film Produktion GmbH, Jolly Film ja Ocean Films.

1964 oli merkittävä vuosi, niin Clint Eastwoodille kuin Sergio Leonellekin. Tuona vuonna he molemmat tulivat ansaitsemaan kannuksensa western-genressä Kourallinen dollareita-elokuvalla – niin hyvässä kuin pahassakin. Ennen tätä elokuvaa Eastwood oli rämpinyt melko menestyksekkään, mutta näyttelijälle itselleen turhauttavan yksitoikkoisen TV-sarjan, Rawhiden parissa. Leone puolestaan oli yrittänyt epätoivoisesti tehdä itselleen nimeä Italiassa. Tämä epätodennäköinen parivaljakko lyöttäytyi monien mutkien kautta yhteen Italiassa ja jatkoi sieltä Espanjaan kuvaamaan ensimmäistä yhteistä elokuvaansa, joka poiki lopulta kaksi jatko-osaa (Vain muutaman dollarin tähden ja Hyvät, pahat ja rumat).

Kielimuurien takia elokuvan tekeminen osoittautui erittäin vaikeaksi, eivätkä köyhät ja sekavat kuvaukset vakuuttaneet Eastwoodia lainkaan. Hän palasi Amerikkaan pettyneenä ja suhtautui koko projektiin olan kohautuksella –”tehty mikä tehty, sille ei voi enää mitään”. Saapuessaan teattereihin – niin Italiassa kuin Amerikassakin – elokuva sai kuitenkin nopeasti kulttimaineen ja siitä alkoi kaksikon tie tähtiin. Kriitikoiden kehuja elokuva sai kuitenkin odottaa pari vuosikymmentä, sillä rajoja rikkova väkivalta ja kyynisen moraaliton päähenkilö herättivät inhoa ja hampaiden kiristelyä, erityisesti Amerikassa.

Kourallinen dollareita (Per un pugno di dollari, aka. A Fistful of Dollars) loi ensimmäisenä elokuvana – osittain vahingossa – nihilistisen, kylmäverisen antisankarihahmon, joka poikkesi perinteisestä John Wayne -sankarista ja sai aikaan runsaasti keskustelua kriitikoiden piirissä. Joe (Eastwood, jonka roolihahmo tosin tunnettiin USA:ssa nimellä Nimetön pyssymies) esitellään katsojille tämän elokuvan legendaarisessa kohtauksessa (joka on paljon velkaa Akira Kurosawan Yojimbolle, kuten koko elokuva): hän ratsastaa pieneen ja ränsistyneeseen kaupunkiin muulillaan ja joutuu heti saavuttuaan paikallisten kovanaamojen pilkan kohteeksi. Kivikasvoinen ja nopeakätinen pyssysankari osoittaa heti kättelyssä katsojille – ja paikallisille sivustakatsojille – kylmähermoisuutensa ja lahtaa nopeasti neljä miestä maahan kuudesti laukeavallaan ja jatkaa siitä paikalliseen juottolaan. Tämän jälkeen paljastuu niin katsojille kuin päähenkilöllekin kaupungin tilanne: kaksi kilpailevaa rikollisperhettä käyvät jatkuvaa valtataistelua, eikä kaupunkiin mahdu enää paljon muuta elämää nahistelun ohella. Suurin osa ihmisistä ovat kuolleita ja kuopattuja, tai ovat ottaneet jalat alleen. Vain hautausurakoitsija tuntuu tyytyväiseltä. Jostain syystä tilanne ei hermostuta ilmeetöntä muukalaista, vaan hän käy tuumasta toimeen heittäytyen keskelle monimutkaista tilannetta dollareiden kiilto silmissään.

Kourallinen dollareita tempaa mukaansa heti alkuteksteistä lähtien. Sergio Leonen kameratyön persoonalliset kuvakulmat ja äärimmäisten lähikuvien ja laajakuvien dramaattiset vuorottelut tuntuvat vieläkin tuoreilta. Kun Leonen visuaalisuuteen yhdistetään vielä Ennio Morriconen hieno (tosin vielä hieman muotoaan hakeva) soundtrack, tulos on kerrassaan vaikuttava.

Tarinapuolella Kourallinen dollareita ei ole yhtä innovatiivinen. Juoni on varsin yksinkertainen eivätkä hahmot näyttäydy kovinkaan moniulotteisena: ei ole hyviksiä, on vain pahoja ja todella pahoja. Siltikin hahmot jostain syystä toimivat: kaupunkia despoottimaisesti hallitseva rosvopäällikkö Ramon (Gian Maria Volonté) herättää aitoa inhotusta katsojassa, kun taas ”vähemmän paha” Eastwood onnistuu kyynisyydestään huolimatta voittamaan katsojan sympatiat. Näyttelijänä Eastwood sopii tällaisiin rooleihin parhaiten. Hänen karismansa korostaa vähäsanaista ja -eleistä roolia, josta tuli hänen tavaramerkkinsä. Italiassa aikanaan arvostettukin näyttelijä Gian Maria Volonté puolestaan jatkuvasti ylinäyttelee roolissaan, josta Leone oli hyvin tietoinen ja yrittikin parhaansa mukaan hillitä suurieleistä teatterinäyttelijää.

Kourallinen dollareita on ehdottomasti ansainnut klassikkostatuksensa. Se teki italo-westernistä mainstream-ilmiön, eikä ajan hammas ole jäytänyt sitä yhtä pahasti kuin useimpia muita vanhoja westernejä. Se on myös herkullinen kuriositeetti kaikille Leonen ja Eastwoodin ystäville: tästä se kaikki alkoi.

teksti: © 2006 Antti Honkala

Seuraa meitä

PINNALLA

Christine Baranski, Amanda Seyfried ja Julie Walters

Mamma Mia! Here We Go Again

Samu Oksanen | 10.08.

Tolppakorkojen, paljettien ja spandexin vastustamattomassa jukebox-musikaalissa pelin nimi on elokuvallinen baklava.

Lue lisää »
Ingmar Bergman ja Bibi Andersson

Bergman – Yksi vuosi, yksi elämä

Aleksi Salonen | 08.08.

Suurmiesmyyttiä kiertelevä dokumentti muistuttaa saavutuksista, muttei syvenny taiteentekemiseen.

Lue lisää »
Milly Shapiro ja Toni Collette

Hereditary - pahan perintö

Kreeta Korhola | 19.06.

Kuolemaa ja surutyötä kauhun keinoin kuvaava elokuva on pelottavin valkokangaskokemus miesmuistiin.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Casey Affleck

A Ghost Story

Samu Oksanen | 02.08.

Tyhjien huoneiden malickmaisessa kummitustarinassa tunnemuistot tunkeutuvat ihon alle ja lautojen väliin.

Lue lisää »
Christine Baranski, Amanda Seyfried ja Julie Walters

Mamma Mia! Here We Go Again

Samu Oksanen | 10.08.

Tolppakorkojen, paljettien ja spandexin vastustamattomassa jukebox-musikaalissa pelin nimi on elokuvallinen baklava.

Lue lisää »
Ingmar Bergman ja Bibi Andersson

Bergman – Yksi vuosi, yksi elämä

Aleksi Salonen | 08.08.

Suurmiesmyyttiä kiertelevä dokumentti muistuttaa saavutuksista, muttei syvenny taiteentekemiseen.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Tom Hanks ja Meryl Streep

The Post

Samu Oksanen | Blu-ray | 02.07.

Steven Spielbergin resonoiva trilleri Watergate-skandaalin esinäytöksestä muistuttaa lehdistön valppaudesta demokratian elinehtona.

Lue lisää »
Richard Jenkins ja Sally Hawkins

The Shape of Water

Samu Oksanen | Blu-ray | 02.07.

Kun mykkä siivooja kohtaa jokijumalan, syntyy veret seisauttavan kaunis ja ajaton fantasiaromanssi aikuiseen makuun.

Lue lisää »
Gary Oldman

Synkin hetki

Samu Oksanen | Blu-ray | 02.07.

Gary Oldmanin raivoisa tulkinta Winston Churchillistä tarjoaa inhimillisen oppitunnin näyttelemisen ja historian suurmiesteoriasta.

Lue lisää »

KOMMENTOI


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2018
ISSN 1798-7202