Rainer Werner Fassbinder -sarja jatkuu. Arjen psykoanalyyttisena päänavauksena Kiinalainen ruletti on hirvittävä kauhuelokuva.
Alkuun pitkä mutta upeasti viettelevä lainaus. J.G. Ballardin aikalaisdiagnoosi hänen Crash-romaaninsa esipuheesta: “20. vuosisataa hallinnut järjen ja painajaisen liitto on synnyttänyt uuden entistä monimielisemmän maailman. Viestintämaisemassa kuljeksii kolkkojen teknologioiden haamuja ja unia, joita voi ostaa rahalla. Lämpöydinasejärjestelmät ja virvoitusjuomamainokset elävät rinta rinnan ylivalotetussa maailmassa, jota hallitsevat mainonta ja pseudotapahtumat, tiede ja pornografia. 20. vuosisadan johtoteemojen suuri parivaljakko — seksi ja paranoia — ohjailee elämäämme. McLuhanin rakastamista suurinopeuksista informaatiomosaiikeista huolimatta muistamme edelleen Freudin syvän pessimismin kirjassaan Ahdistava kulttuurimme. Voyerismi, itseinho, uniemme ja haaveidemme lapsellisuus — nuo psyyken sairaudet kulminoituvat vuosisatamme kauhistuttavimmassa uhrissa: tunne-elämän kuolemassa.”
Kiinalainen ruletti (1976) on valta-analyysi, näytelmä henkisestä väkivallasta porvarillisperheessä. Elämäntapansa vinoutuneisuuden vuoksi sen jäsenet ovat lukkiutuneet minäkeskeisyyteen.
Rainer Werner Fassbinderin toistuva teema ja menetelmä, harhakuvitelmien riisuminen, tulee esiin elokuvan nimessä, seurapelissä. Siinä äidytään leikin varjolla sanomaan, mitä muista ajatellaan, ja nämä määritelmät ovat tietenkin enemmän kuin osuvia. Lopuksi laukeaa revolveri.
Neljän seinän sisälle sijoittuva elokuva on juonellisesti yksinkertainen, ja vauhtiin päästyä kameratyöskentely ottaa vallan. Raajarikkoinen tytär (Andrea Schober) junailee vanhempansa (Alexander Allerson, Margit Carstensen) rakastajineen (Anna Karina, Ulli Lommel) viikonlopuksi kartanoon, jonka he palvelusväkeä lukuun ottamatta luulevat olevan tyhjillään.
Äitinsä vihaama rampa tytär kokee olevansa sekä myrskyn silmässä että sen aiheuttaja. Itseään, psykosomaattista sairauttaan hän syyttää vanhempiensa avioliiton hajoamisesta — tai toisinpäin. Jalostunut itseinho antaa kuolemanvietille kasvot, ja tuhoutumista provosoivassa seurapelissä ollaan hakemassa.
Vanhempiensa tavoin tytär leikkii muilla kuin nukeilla, joita Fassbinderin elokuvissa usein asetetaan ihmisten kanssa vierekkäin. Asetelma viestittää vieraannuttavasti, kuinka samankaltaisia kohteet lopulta ovat. Niin ikään kamera taltioi usein kohteensa peilipintojen kautta tai lasin lävitse.
Vahvojen meikkien ja kampausten alla elokuvan naiset muistuttavatkin suuria nukkeja, kuin marionetteja, joita ohjailevat langat ulottuvat tajunnan ylitse siihen rakenteeseen, joka heidät on luonut kaltaisekseen.
He harhailevat väärän tietoisuuden sumentamina kykenemättä tätä edes tajuamaan. Kasvuympäristö on tehnyt tytöstä sairaan, on Fassbinderin ajatus, ruumiinvamma on sielullista alkuperää. Moolokin kitaa pakoon ei pääse edes lapsen tavoin maailman tarkemmin näkevä taiteilija, Artaudin tuotantoa omanaan esittävä palvelija.
Tässä on pienoiskoossa laitavasemmistolainen näkemys porvarilliseen aikakauteen astuneesta yhteiskunnasta tehtaana, joka tuottaa kaltaisiaan eli inhimillistä jätettä. Politiikan sijaan Fassbinder operoi psykoanalyysista, Freudista käsin.
Valtaosa Fassbinderin elokuvista nojaa Christian Braad Thomsenin mukaan freudilaiseen ihmiskuvaan ja etenkin Freudin teokseen Ahdistava kulttuurimme, näkemykseen tahtovan yksilön ja toimintaa rajoittavan yhteiskunnan sekä ydinperheen sisäisistä ristiriidoista. Fassbinderilla perhe vammauttaa tai tappaa.
Poliittiseen vallankumoukseen Fassbinder ei uskonut, ja itseään hän piti Saksan historioitsijana. Kun hänen tuotantoaan lukee ajan henkeä uhittelevasti rekisteröivinä teoksina, tuntuukin poliittinen lokerointi turhalta. Itseriittoinen, narsistinen kuvainsärkijäkin on osuvampi nimitys.
Arjen psykoanalyyttisena päänavauksena Kiinalainen ruletti on hirvittävä kauhuelokuva, täynnä tappavia katseita ja ihmissuhteiden välineellistymisiä.
Kuva ja ääni: 1.66:1 värikuva, jossa jonkin verran heikkouksia. Ääniraitana mono saksa. Katso tarkemmin pakkaamattomat kuvankaappaukset: kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4 ja kuva 5.
Lisämateriaali: Elokuvan traileri (2:57 min, tekstitys englanniksi). Sekalaisten still-kuvien galleria (11 kuvaa). Jonathan Rozenkrantzin kirjoittamat tietosanakirjamaisen tiiviit biografiat Fassbinderistä (12 diaa), Anna Karinasta (5 diaa), Margit Carstensenista (6 diaa) ja Ulli Lommelista (7 diaa).
Lisäksi trailerit kahdelle Fassbinderin elokuvalle Pelko jäytää sielua (3:06 min, tekstitys englanniksi) ja Maria Braunin avioliitto (2:57 min, tekstitys englanniksi) sekä elokuville 1941 (1:48 min, ei tekstitystä), The Four Seasons (2:10 min, ei tekstitystä) ja Howard the Duck (1:28 min, ei tekstitystä) (jotka ovat esittelemässä alkuperäisen ruotsalaisen levittäjän katalogia).
Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA