”Kansan sankarin myötä John Ford saavutti kypsyytensä taiteilijana.” Lindsay Anderson

”Kaikkien aikojen elokuvavuonna” valmistunut Kansan sankari lukeutuu niihin elokuviin, joita ei kerran nähtyään voi unohtaa. Sen visuaalinen kauneus ja harras näytteillepano yhdistettyinä koskettaviin henkilöhahmoihin ja ensiluokkaisiin näyttelijäsuorituksiin nostavat Kansan sankarin korkealle suurista amerikkalaisklassikoista puhuttaessa. Tästä huolimatta Fordin mestariteos ei ole koskaan saavuttanut samanlaista yleisönsuosiota kuin vaikkapa Hyökkäys erämaassa (1939), Vaitelias mies (1952) tai Etsijät (1956), vaikka on vähintäänkin näiden suurten teosten veroinen.

Abraham Lincoln oli Fordin suuri esikuva, eikä tämä suinkaan esiintynyt ensimmäistä kertaa Fordin elokuvissa. Vaikka Lincoln oli ollut huomattavassa osassa niin Rautahevossa (1924) kuin Haisaaren vangissakin (1936), katsoi Ford vasta nyt olevansa kelvollinen tarttumaan ihailemaansa hahmoon täysipainoisesti. Lopputulos vakuutti erityisesti Sergei Eisensteinin, jonka tiedetään todenneen: ”Mikäli hyvä haltija tulisi luokseni ja tarjoaisi yhtä ainoaa amerikkalaista elokuvaa nimiini, valitsisin ehdottomasti John Fordin Kansan sankarin.”

Kansan sankari kattaa viiden vuoden ajanjakson Lincolnin elämästä ja senkin vain muutamaan tapahtumaan tukeutuen. Elokuva alkaa New Salemin pikkukaupungista vuonna 1832, jolloin nuori Lincoln vasta harkitsi asianajajan uraa ja poliittista tulevaisuutta. New Salemista hänen tiensä vie lakimiesharjoittelijaksi Springfieldiin, jossa hän saa tehtäväkseen puolustaa kahta murhasta syytettyä nuorukaista.

Löyhästi tositapahtumiin perustuvasta elokuvasta olisi voinut helposti tulla tosikkomainen, patsaita kumarteleva läpijuoksu Lincolnin elämästä ja teoista huipentuen tietenkin kuuluisaan salamurhaan. Fordin käsittelyssä Kansan sankarista muodostuu kuitenkin koskettava, hurtilla huumorilla ”suurta isähahmoa” syvältä valottava mestariteos. Oscar-ehdokkuuden työstään saaneen Lamar Trottin kirjoittama tarina on hyvin rytmitetty, eikä verkkaisesta etenemistahdistaan huolimatta muodostu pitkäveteiseksi missään vaiheessa. Yksikään sen keskeisistä hahmoista ei myöskään jää yhdentekeväksi, vaan heistä kasvaa elokuvan edetessä täysipainoisia henkilöitä. Lincolnin lisäksi leskirouva Abigail Clay (Alice Brady) jää erinomaisesti mieleen perifordilaisena perhettään loppuun asti puolustavana äitinä.

Teknisesti Kansan sankari edustaa Fordin kokeilevan 30-luvun huipennusta, kokonaisuutta, jossa yksikään pala ei ole väärin sijoitettu. Arthur Millerin jokikuvat ja Bert Glennonin muu kuvamateriaali lyö laudalta paitsi Fordin aiemmat taideteokset, myös Griffithin maalaisdraamojen komeat miljööt. Puvustus ja kuvaamansa aikakauden Amerikka yleensäkin vetää vertoja muille arvostetuimmille historiaelokuville. Kansan sankari on kokonaisuutena Fordin kaunein elokuva.

Kaiken keskipisteenä on tietenkin tuleva presidentti. Kun käsitellään näinkin arvokasta ja tärkeää hahmoa, tulee se tehdä John Fordin tavoin: hän esittää päätähtensä arvokkaana, mietteliäänä, kansan syviä rivejä koskettavana ja ymmärtävänä herrasmiehenä, joka tietää mitä tehdä ja miten. Vaikka Lincolnin hahmo sisältääkin koko joukon periamerikkalaisia hyveitä, ei siitä tule missään vaiheessa mautonta. Päinvastoin, suuruudestaan huolimatta Lincolnista hohkaa surumielisyys ja yksinäisyys, jotka pysyvät hänen mukanaan loppuun asti. Henry Fonda tulkitsee roolin uskomattomalla tyylikkyydellä ja Kansan sankarista alkoikin hänen ja Fordin kahdeksan elokuvan mittainen menestyksekäs yhteistyö.

Kansan sankari valmistui aikana, jolloin maailma olisi tarvinnut muitakin sankareita kuin urheita sotilaita ja suuria sotapäälliköitä. Se olisi kaivannut rauhallista ja ajattelevaa hahmoa, joka toimii vasta perin pohjin asioita puntaroituaan. Sellaisen hahmon John Ford tarjosi Abraham Lincolnin muodossa vuonna 1939, mutta Kansan sankari ei kuitenkaan saavuttanut ansaitsemaansa menestystä kaikkien huomion kiinnittyessä Tuulen viemään (1939) sekä tietenkin Euroopassa alkaneeseen toiseen maailmansotaan. Sääli, sillä kyseessä on kuitenkin suurten amerikkalaisklassikoiden joukkoon kuuluva teos.

”En ehkä tiedä paljoakaan laista, mutta tiedän sentään mikä on oikein ja mikä väärin.” Abraham Lincoln

Teksti © 2008 Kari Glödstaf