Jeanne d'Arcin kärsimys

La Passion de Jeanne D'Arc (1928)

| DVD
  • 5

Carl Th. Dreyerin kuuluisin mykkäelokuva kertoo Jeanne d’Arcista, Orleansin neitsyestä, joka poltettiin roviolla vuonna 1431. Nimiosaa Dreyerin energisessä mestariteoksessa esittää Maria Falconetti, j…

Kari Glödstaf
julkaistu 2009-02-07 / päivitetty 16.03. klo 11:11

KUVA 2

Jeanne d'Arcin kärsimys
Jeanne d'Arcin kärsimys 

KUVA 1

Jeanne d'Arcin kärsimys
Jeanne d'Arcin kärsimys 

Jeanne d'Arcin kärsimys

Ohjaus Carl Th. Dreyer
Näyttelijät Maria Falconetti, Eugene Silvain, André Berley, Maurice Schutz, Antonin Artaud
Maa Ranska
Pituus 80 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1928 Société générale des films.
  • Kuva 5
  • Ääni 5
  • <li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Elokuvamaailmasta löytyy lukuisia tapauksia, joissa nykypäivänä suuriksi klassikoiksi tunnustetut elokuvat ovat ilmestyessään joutuneet käsittämättömän vähättelyn ja jopa halveksunnan kohteeksi. Muutama esimerkki riittänee: Fritz Langin Metropolis (1927), Erich von Stroheimin Ahneus (1925), Charles Laughtonin Räsynukke (1955) sekä Benjamin Christensenin Häxan (1922). Tähän joukkoon kuuluu myös tanskalaisen Carl Theodor Dreyerin kahdeksas elokuva, Jeanne d’Arcin kärsimys.

Jeanne d’Arc, Orleansin neitsyt, kuuluu niihin historian merkkihenkilöihin, jotka ovat saaneet nauttia elokuvantekijöiden suosiosta aina ensimmäisistä elokuvakokeiluista lähtien. Dreyer, jonka edelliset elokuvat Kunnioita vaimoasi sekä Glomdahlin morsian (molemmat 1925) olivat menestyneet hyvin Ranskassa, sai tämän seurauksena ranskalaiselta elokuvayhtiöltä vapaat kädet historiallista suurelokuvaansa varten. Aiheen hän sai valita kolmesta kuuluisasta naishahmosta: Katarina di Medici, Marie Antoinette sekä Jeanne d’Arc. Arpa osui viimeksi mainittuun, josta Dreyer muokkasi kuuluisimman mykkäelokuvansa.

Käsikirjoitusta tehdessään Dreyer tutki intensiivisesti kuulustelupöytäkirjoja ja aiheesta saatavilla olevaa materiaalia. Siinä missä monet muut aiheen versiot kertovat Jeannen tarinan huomattavasti laveammin, tiivistää Dreyer oikeudenkäyntitapahtumat yhteen päivään, 30. toukokuuta 1431 jolloin Jeanne teloitettiin. Päivä voidaan jakaa kolmeen osaan: kuulustelut ja Jeannen murtuminen, tunnustus ja sen peruminen sekä uudelleen tunnustaminen, joka johtaa teloittamiseen.

Jeannen tarinan filmaaminen osoittautui vaikeammaksi kuin mitä voisi kuvitella. Dreyerin aikaisemmasta menestyksestä huolimatta vastustivat ranskalaiset nationalistit elokuvaa alusta alkaen: heidän mielestään ei käynyt laatuun, että ei-katolilainen, ulkomaalainen ohjaaja tekisi elokuvan heidän pyhimyksestään. Dreyerin itsepintainen pyrkimys mahdollisimman tarkkaan historialliseen lopputulokseen johti puolestaan ongelmiin tuotantoyhtiön kanssa: tunnelman luomiseksi ohjaaja rakennutti studioille kokonaisen ranskalaisen kylän muureineen, toreineen ja kidutuskammioineen, joita ei kuitenkaan lopullisessa versiossa juuri näytetä. Tällainen tuhlaavaisuus ei suinkaan ollut studion mieleen, sillä samaan aikaan tuotannossa ollut Abel Gancen mammuttimainen Napoléon (1927) nieli rahaa jo tarpeeksi. Dreyer ei kuitenkaan suostunut peräytymään millään muotoa, eikä studion auttanut kuin myöntyä hänen vaatimuksiinsa. Jeanne d’Arcista tuli lopulta jopa huomattavasti Gancen mestariteosta kalliimpi elokuva.

Jeanne d’Arcin kärsimys on periksiantamaton ja puolueeton elokuva. Se ei romantisoi historiaa, muokkaa henkilöhahmoja mieleisikseen tai ota kantaa siihen, mikä Jeanne pohjimmiltaan oli: Jumalan valittu, jollain tapaa mielisairas vai johdateltavissa ollut tyttörukka. Katsoja saa päättää itse. Dreyerin lähestymistavasta huolimatta kansa karttoi sitä, minkä seurauksena Jeanne d’Arcin kärsimyksestä tuli taloudellinen katastrofi eikä tuotantoyhtiö saanut koskaan siihen sijoittamiaan rahoja likimainkaan takaisin. Kirkko hyökkäsi rajusti elokuvaa vastaan, useassa maassa se kiellettiin ja missä näin ei tapahtunut, joutui se usein rajun sensuurin kouriin. Tässä vaiheessa kriitikoiden ylistävät mielipiteet olivat enää laiha lohtu.

Jeanne d’Arcin kärsimys lukeutuu elokuvahistorian suurten teosten joukkoon ja sitä pidetään poikkeuksetta yhtenä kaikkien aikojen hienoimmista elokuvista. Sen tiiviissä tarinassa ei ole heikkouksia ja dynaamiselta toteutustavaltaan se muistuttaa läheisesti Sergei Eisensteinin Potemkinia (1925) ollen aivan tämän neuvostoklassikon veroinen mestariteos. Se on kuin äänielokuvana toteutettua mykkäelokuvaa: elokuva nojautuu suurelta osin Jeannen ja häntä syyttävien tuomareiden väliseen vuoropuheluun, eivätkä Dreyerin leikkaamat otokset näin ollen kestä juurikaan muutamaa sekuntia kauempaa. Dreyerin hienon leikkauksen ohella kunniaa täytyy jakaa kuvaajana toimineelle Rudolph Matéelle, jonka äärettömän tarkat ja paljastavat lähikuvat tiukkoine rajauksineen sekä valtavirrasta tyystin poikkeavine kuvakulmineen ihastuttavat kerta toisensa jälkeen. Matéen loistavaa työskentelyä voi ihailla myös Dreyerin seuraavassa, tyyliltään täysin erilaisessa kauhuelokuvassa Vampyr (1932).

Jeannen vaativaan rooliin kaavailtiin huhujen mukaan jopa amerikkalaista Lillian Gishiä, mutta lopulta rooli annettiin ranskalaiselle mannekiinille ja teatterinäyttelijättärelle Maria Falconettille (1893-1946). Elokuva jäi hänen ainoakseen, sillä Dreyerin kerrotaan ajaneen hänet henkisesti aivan loppuun. Mutta jo tällä elokuvalla hän on piirtynyt katselijoiden mieliin, niin vakuuttava ja koskettava hänen tulkintansa papiston musertamasta Jeannesta on. Puheet valkokankaan upeimmasta roolisuorituksesta eivät ole tuulesta temmattuja.

Aivan täysin mielensä mukaan ei Dreyer kaikesta huolimatta pystynyt elokuvaansa toteuttamaan. Hän nimittäin halusi tehdä Jeannesta äänielokuvan, mutta koska studiolla ei ollut resursseja moiseen, päätti ohjaaja jättää elokuvastaan säestyksen kokonaan pois. Elokuvaa on tosin vuosien mittaan esitetty erilaisten säestysten voimin, mutta yksikään niistä ei ole Dreyerin suunnittelema. Kuuluisin Jeanne d’Arcin kärsimystä varten rakennettu säestys on Richard Einhornin vuonna 1985 säveltämä ooppera Voices of Light, joka tukee ja rikastuttaa elokuvaa ja sen tapahtumia erittäin hienosti.

Elokuvan alkuperäinen negatiivi tuhoutui joulukuussa 1928 UFA:n Berliinin studioilla riehuneessa tulipalossa. Dreyer kokosi elokuvansa uudelleen, mutta tämä versio tuhoutui tulipalossa seuraavana vuonna. Tuskastuneena elokuvansa kohtaloon jätti Dreyer sen sikseen ja siirtyi muihin projekteihin. Vuosikymmenien ajan elokuvaa esitettiin jäljellä olevista palasista yhteen liimattuina versioina, kunnes 1981 norjalaisesta mielisairaalasta löytyi hyväkuntoinen negatiivi, jonka katsotaan täsmäävän melko tarkoin Dreyerin alkuperäisen näkemyksen kanssa. Elokuvan epäillään joutuneen näinkin mielenkiintoiseen paikkaan laitoksen entisen johtajan, Harald Arnesenin, toimesta. Arnesen, joka oli harrastelijahistorioitsija, lienee halunnut näyttää elokuvan sairaalansa henkilökunnalle ja potilaille. Elokuvien näyttäminen niin sairaaloissa kuin kouluissakin oli tuohon aikaan hyvin yleistä.

Dvd: Criterionin julkaisu esitetään alkuperäisellä kuvasuhteella (1.33:1) ja alkuperäisnopeudella (24 fps). Elokuva on restauroitu 35 mm. negatiivista. Kuvan laatu on loistava. Sitä on restauroitu digitaalisesti (yli 20 000 korjausta), kuitenkin siten, että elokuvan ikä tulee hyvin esiin. Huolimatta siitä, että kuvassa on toki naarmuja ja roskia, on se kuitenkin vakaa ja terävä. Jos nyt jotain negatiivista hakee, niin kuvan oikeassa reunassa on hieman vaaleampi raita. Tämä ei tosin ainakaan minua häiritse. Elokuvaa voi seurata joko ainoastaan alkuperäisillä ranskalaisilla väliteksteillä, tai halutessaan turvautua englanninkieliseen käännökseen.

Dreyer halusi Jeannesta äänielokuvan, mutta koska studiolla ei ollut tarvittavaa laitteistoa sitä varten, päätti hän jättää musiikin kokonaan pois. Elokuvaa on tosin vuosien mittaan esitetty erilaisten säestysten voimin, mutta yksikään niistä ei ole Dreyerin suunnittelema. Levyltä löytyy Richard Einhornin säveltämä Voices of Light -libretto, joka sopii elokuvaan loistavasti. Mikäli elokuvan haluaa säestyksen kanssa seurata, ei 5.1 DD -ääniraidassa ole valittamista.

Ekstroja on vaikka kuinka. Dreyer-tutkija Casper Tybjerg kertoo kommenttiraidalla elokuvan teosta, Jeannen historiasta, Dreyeristä yms. Voices of Light -osassa voi loistavan musiikin kuunnella kohta kohdalta. Lisäksi siitä löytyy Richard Einhornin essee sekä videohaastattelu, joissa hän kertoo mm. musiikkinsa tekemisestä sekä suhteestaan elokuvaan, joka oli lumonnut miehen täysin ensi katsomalta. Historia ja tuotanto -jakso sisältää kuvia elokuvan teosta, klippejä aiemmista versioista sekä triviaa. Lisäksi löytyy Maria Falconettin Helena-tyttären haastattelu vuodelta 1995, jossa hän kertoo äidistään. Restauroinnista löytyy myös informaatiota. Jaksossa näytetään muutama kohtaus elokuvasta ennen ja jälkeen restauroinnin. Lisäksi löytyy klippejä aiemmista versioista.

teksti: © 2006 Kari Glödstaf

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

LUETUIMMAT – 6KK

ENSI-ILTA

BLU-RAY & STREAM

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202