Herra R. kujanjuoksu

Warum läuft Herr R. Amok? (1970)

  • 5

Rainer Werner Fassbinderin varhaistyössä keskiluokkainen mies lopultaa sekoaa. Mutta miksi ja missä piilee syy?

julkaistu 2010-02-05 / päivitetty 25.05. klo 11:11

KUVA 4

Lilith Ungerer, Kurt Raab
Lilith Ungerer, Kurt Raab 

KUVA 3

Lilith Ungerer, Kurt Raab
Lilith Ungerer, Kurt Raab 

KUVA 2

Kurt Raab
Kurt Raab 

KUVA 1

Kurt Raab
Kurt Raab 

Herra R. kujanjuoksu

Ohjaus Rainer Werner Fassbinder, Michael Fengler
Näyttelijät Lilith Ungerer, Kurt Raab, Lilo Pempeit, Franz Maron, Harry Baer, Peter Moland, Hanna Schygulla
Maa Länsi-Saksa
Pituus 85 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1970 Antiteater-Produktion, Maran Film, Süddeutscher Rundfunk ja Finnkino.

“Haluan olla elokuvalle mitä Shakespeare oli teatterille, Marx politiikalle ja Freud psykologialle.” — Rainer Werner Fassbinder

1.
Rainer Werner Fassbinder oli saksalaisen elokuvan uuden aallon suuria nimiä ja värikäs, huomiota ja ristiriitoja herättänyt persoona. Hän kuoli 37-vuotiaana huumeiden yliannostukseen, mutta jätti taaksensa laajan ryppään teoksia elokuvasta (40 kokopitkää) teatteriin (24). Hän oli eräs tuotteliaimmista koskaan eläneistä taiteilijoista.

Varhaiskauden teosta Herra R. kujanjuoksu (1970) voi lähestyä useasta kulmasta. Yksi näistä on poliittinen. Siinä rinnastetaan kansakuntana kiihkeästi tavoiteltu porvarillisuus löysään talutushihnaan, johon voimaton, tahdoton mies lopulta itsensä ja lähipiirinsä hirttää.

Teesin kauaskantoisempi, kontekstista irrotettu käyttö välineenä ruotia yhteiskunnan alakuloa on hieman jälkijättöinen. Ajasta on kadonnut politiikka laajojen opillisten blokkien välisensä skismana. Markkinatalous voitti. Tai kuten Juha Siltalan teoksessa Työelämän huonontumisen lyhyt historia (Otava 2004) karrikoidaan: Taistelu käytiin, mutta voimansa yhdistivät tuotantovälineiden omistajat, ei proletariaatti.

Keskiluokkaan kohdistettu hyökkäys on kyseenalaistamatta vaikea niellä. Tapana on, että vanhoja murskattuja kulisseja ollaan kuin varkain korvaamassa vaihtoehtoisilla, joiden paremmuudelle ei anneta katetta kuin teoriassa.

Maailma on nähtävä muuten kuin binaarisesti, hyvien ja pahojen voimien välisenä kenttänä. Fassbinder ei ollut kommunisti, vaikka häntä vastakkaisesta leiristä haukuttiin vasemmistolaiseksi, mutta porvariston tapojen, yleisen moralismin ja tekopyhyyden kritiikki ovat hänen töidensä kantavia teemoja. Italialainen Pier Paolo Pasolini oli motiiveiltaan selvempi. Juuri siksi hänen jäähyväiselokuvansa Sodoman 120 päivää (1975) ei ole elokuva, vaan päällekarkaus tavoitteena tappaa.

Elokuvan yhteiskunnallisen kysymyksenasettelun voi halutessaan sivuuttaa. Tilalle voi tuoda ajatuksen siitä, kuinka ongelmat ovat suhteellisia ja niiden määrä vakio. Materia tai tulotaso ei poista ongelmia eikä takaa onnea.

Kolmantena vaihtoehtona vastaus kysymykselle, jonka saksankielinen nimi esittää — miksi herra R. juoksee amokia eli tappaa eteen sattuvat ja itsensä — on puhtaasti yksilöpsykologinen. Se on ”yksittäistapaus”. Siitä ei pidä vetää johtopäätöksiä. Yksilön tilaa ei pidä nähdä yhteiskunnan tilan symbolina.

2.
Herra R. kujanjuoksu on panoraama saksalaisen pikkuporvarillisen perheen arjesta herra Raabin (Kurt Raab) silmin. Hän on osa jokaista kohtausta, joita on alle parikymmentä. Kamera on säälimättömästi läsnä. Vire on naturalistinen. Dialogien banaalius korostaa tyhjyyttä.

Sulkeutunut Raab on tekninen piirtäjä. Hänellä on oppihäiriöinen pikkupoika. Vaimo on kotiäiti, sillä miehen rooli on elättää perhe. Elokuvan aikana käydään töissä, jonka ilmapiiri on paperinkuiva; arkkitehtifirman kosteassa illanvietossa Raab taas nolaa itsensä vain aukaisemalla suunsa. Urakiitokaan ei vaimoa miellytä, sen pitäisi olla jyrkempää.

Naapureita kutsutaan kyläilemään olohuoneeseen, joka on keskeinen tapahtumapaikka, sosiaalisen elämän keskus. Pikkumaisesti he juoruavat miehen tulotasosta tai lomamatkoista. Vakavia keskustelunaiheita ei ole.

Raabin äiti ja vaimo, anoppi ja miniä, ovat passiiviaggressiivisella tavalla sotatilassa. Suoraan ei sanota, mutta rivien välistä, siis hienostuneesti. Kasvoille on pingottunut kestohymy.

Mitään järisyttävää perinteisessä dramaturgisessa mielessä ei tapahdu vasta kun lopussa. Silloin kasaantuneet patoutumat repivät Raabin ja tämän elinpiirin auki. Arjen pinnassa on kuitenkin nähtävillä pieniä säröjä. Ne rekisteröityvät tarkasti kuin maanliikkeet seismografiin.

3.
Miehen elämä on teljetyn. Raabin puku alkaa ahdistaa jo katsojaakin. Porvarillinen vaatekappale muuttuu pakkopaidaksi.

Lähes olemattomat vastoinkäymiset saadaan kasvatettua uskottavalla tavalla suuriksi niin kuin kiinalaisessa vesikidutuksessa, jossa ihminen ajetaan hulluuteen otsaan tippuvilla vesitipoilla. Raabin päätös tuntuu lopussa jo loogiselta, ulospääsykeinolta elämästä.

Traagisesti tapahtumaa ei voi ulkoapäin estää eikä ennustaa. Miestä ei voisi profiloida ääritapaukseksi yksikään psykologi. Hyvän elämän peruspilarit ovat kasassa ja vielä siten, että rakenteet varmasti näkyvät: hienot vaatteet ja asunto, hyvät käytöstavat, ei ongelmia päihteiden tai virkavallan kanssa. Mutta elämäntapa kätkee sisäänsä omat haudankaivajansa.

Tragedia on sekin, ettei taide pysty parantamaan sielun haavoja. Sen suhteen eletään tyhjiössä. He pysyvät turvallisesti hakoteillä, kuin tietoisesti kaukana ihmistä muuttavista kokemuksista. Oireellisesti Othello kuvataan näytelmänä vain pelottavaksi ja kaupasta mukaan tarttuu jotain onnetonta hitti-iskelmää suurena nautintona.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan

Kaksi kuningatarta

| 31.01.

Kaksi kuningatarta, yksi saari, sama viesti: pää poikki, faktoista viis! Robbie ja Ronan ylevöittävät tunkkaista periodidraamaa.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan ja Billy Howle

Rannalla

| DVD | 01.02.

Jo Pink Floyd sen tiesi: Ripustautuminen hiljaiseen epätoivoon on englantilainen tapa.

Lue lisää »
Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
John David Washington ja Adam Driver

BlacKKKlansman

| Blu-ray | 01.02.

Spike Leen Oscar-ehdokkaaksi nostettu musta komedia kommentoi rasistisen vihan nykytilaa.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202