Frankensteinin morsian

Ohjaus James Whale
Näyttelijät Boris Karloff, Colin Clive, Ernest Thesinger, Elsa Lanchester
Maa Yhdysvallat
Pituus 76 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1936 Universal Pictures.

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

James Whale kieltäytyi itsepäisesti ohjaamasta Frankenstein -menestyselokuvalleen jatko-osaa, mutta Universalin johtoportaan neljä vuotta kestäneet maanittelut saivat hänet palaamaan aiheen pariin toistamiseen. Vaikka Frankensteinin morsian (The Bride of Frankenstein, 1935 USA) onkin yleisesti arvostettu harvojen todella onnistuneiden jatko-osien joukkoon, ei se omasta mielestäni ole millään muotoa erikoinen elokuva.

Ensimmäisessä elokuvassa palavaan myllyyn loukkuun jäänyt hirviö ei tietenkään ole kuollut, vaan jatkaa harhailuaan lähialueiden metsissä. Täällä hän tapaa vanhan, sokean ja ystävällisen miehen, joka opettaa hirviön puhumaan. Siitä huolimatta hirviö ei vieläkään saa hyväksyntää ja ymmärrystä ihmisten taholta. Ainoa, joka tarjoaa apuaan, on omalaatuinen tohtori Pretorius, joka johdattaa hirviön tohtori Frankensteinin luokse. Frankenstein saa luvan auttaa luomustaan.

Frankensteinin morsiamen ehdottomasti parasta antia on sen tekninen toteutus. Kuvaus on ensiluokkaista ja mieleen jää varsinkin elokuvan visuaalinen kauneus, aivan kuten muissakin Universalin klassikkokauhisteluissa. Studiolavasteet ovat hienosti ja tyylillä tehtyjä ja tässä suhteessa elokuva onnistuu selättämään kuuluisan edeltäjänsä.

Muuten mennäänkin pahasti metsään. Itseäni häiritsee suunnattomasti Universalin komediallinen lähestymistapa elokuvaa kohtaan ja jo pelkästään se, että hirviö oppii puhumaan (niinhän oli Shelleyn romaanissakin) on mielestäni huono ratkaisu, sillä sen myötä hirviö menettää paljon kiinnostavuudestaan. Edes hirviötä esittänyt Boris Karloff ei pitänyt ajatuksesta, sillä hänen mielestään hirviö kadottaa avuttomuutensa puhekyvyn myötä. Loppukohtaus, jossa hirviölle rakennetaan tämän pyynnöstä morsian, on ikimuistoinen, mutta se ei tätä elokuvaa pelasta, sillä sitä ennen ei ole juurikaan tapahtunut mitään mullistavaa tai mieleenpainuvaa.

Karloff on elokuvan suuri tähti ja sen kyllä huomaa alkutekstien suorastaan kirkuessa hänen nimeään. Hän jättääkin muut näyttelijät miltei tyystin varjoonsa, ainoastaan Ernest Thesingerin esittämä tohtori Pretorius jää edes jotenkin mieleen. Sen sijaan tohtori Frankensteinia esittävä Colin Clive on melko hukassa eikä Elsa Lanchesterin vaatimattomasta kaksoisroolista (Mary Shelley, hirviön morsian) jää mieleen muuta kuin viimeksimainitun hurja kampaus.

Frankensteinin morsian on Universalin kauhuklassikoiden joukossa mitäänsanomattomimmasta päästä. Vaikea tätä on suositella kenellekään muulle kuin intohimoisimmalle vanhojen kauhuelokuvien ystävälle. Mikäli haluaa nähdä Frankensteinin hirviötä parhaimmillaan, kannattaa kääntyä Universalin ensimmäisen version puoleen.

DVD: Frankensteinin morsian on julkaistu dvd:llä nyttemmin uudelleen, hienommassa ulkokuoressa, mutta tämä arvostelu on tehty muutama vuosi takaperin ilmestyneen painoksen pohjalta. Todennäköisesti tämä ei eroa uudesta painoksesta millään muotoa. Kuvan laatu on tämän ikäiselle elokuvalle aivan kelvollinen. Tuttua rakeisuutta on mukana koko elokuvan ajan, samoin ajoittaista roskaisuutta. Pahempaa valittamista kuvassa ei ole.

Englanninkielinen ääniraita on 2.0 mono, eikä siinä ole valittamista. Tekstityksiä löytyy seitsemän kappaletta ja valikotkin viidellä kielellä (suomi, ruotsi, hollanti, englanti, tanska).

Classic Monster Collectionin elokuvat ovat perinteisesti sisältäneet hyviä ja laadukkaita ekstroja. Tämän elokuvan kohdalla niistä on hieman tingitty, ei kuitenkaan onneksi liikaa. Levyltä löytyy niin kommenttiraita, liki neljäkymmentäminuuttinen dokumentti elokuvasta, The Bride of Frankenstein -arkisto kuin trailerikin.

teksti: © 2004 Kari Glödstaf