Werner Herzogin 150-minuuttinen mammutti on kaksitasoinen esitys suuruudenhulluudesta.
Werner Herzogin 150-minuuttinen mammutti Fitzcarraldo on kaksitasoinen esitys suuruudenhulluudesta. Ensimmäinen taso näkyy elokuvassa, sen juonessa, toinen elokuvan kulisseissa, juonen realisoitumisessa valkokankaalle.
Fitzcarraldon kuvausprosessin ymmärtäminen syventää. Sen kummemmin aihetta ansiokkaasti käsittelevää dokumenttia Burden of Dreams referoimatta: intiaanien valtakamppailu ajoi uuteen kuvauspaikkaan, alkuperäisen päänäyttelijän sairastuminen puolessa välissä kuvauksia palautti lähtöruutuun, tuotantokustannukset paisuivat ja paisuivat, ruoriin astui hullu Klaus Kinski, jonka intiaanit lupasivat ottaa hengiltä…
Fitzcarraldo on herzogilainen dokumentti — poeettinen totuus — kuvausryhmästä vetämässä höyrylaivaa yli mäen Amazonin sademetsässä noin sadan muun hengenvaarallisen tekijän ohella. Ja se on tarina unelmoijasta, jolla on visio oopperasalista keskellä viidakkoa.
Fitzcarraldo (Klaus Kinski) lähtee miehistöineen höyrylaivalla matkaan. Tarkoitus on rikastua kumimarkkinoilla. Pääomalla on määrä rakennuttaa keskelle logistista painajaista kaikkien aikojen hienoin oopperasali ja lennättää sinne maailman tunnetuimmat esiintyjät. Historiallista pohjaa löytyy: näin jotkut eteläamerikkalaiset kumiparonit toimivat.
Kyse on myös maailmalle näyttämisestä. Varatonta Fitzcarraldoa katsotaan seurapiireissä vinoon, vaikka hän, niin kuin Kinskikin, kokee olevansa muiden yläpuolella mutta heihin sotkeutunut, kompastunut, ja siksi kykenemätön saavuttamaan hänelle tarkoitetun aseman. Unelmoijan aiempi yritys rakentaa rautatie on kariutunut.
Ooppera on syy elää, ehkä enemmän kuin vierellä oleva kaunotar Molly (Claudia Cardinale). Fitzcarraldo on valmis uhmaamaan kuolemaa, jos rinnalla on oikea sinfonia. Kuva piirtyy vahvasti kohtauksissa, joissa höyrylaiva liikkuu sademetsää halkovassa joessa, tappavan vaarallisten pyörteiden runnomana, miehen juostessa kannella ekstaattisesti ympyrää.
Rantoja kansoittavat elokuvassakin autenttiset alkuasukkaat. Heidän todellisia tarkoitusperiään on mahdotonta ennustaa, mihin nivoutuu elokuvan iso käänne. Gramofonin särkevä ääni säestää matkaa. Niin kuin Aguiressa, tässäkin tunnutaan kolkuttelevan primitiivisyyden portteja; matka on conradilaisesti matka itseen.
Pinttymä äkkirikastumisesta saa Fitzcarraldon miehistön yrittämään oikaisua ja keräämään raakamateriaalia luonnonrikkaalta mutta kartoittamattomalta alueelta.
Putkinäkö vaivaa. Esteenä on kaistale maata, joka erottaa heidät rikkauksista. Alkuperäisväestö mobilisoituu ylimaalliseen projektiin, höyrylaivan ylivetoon. Heidän mytologiansa on kertonut valkoisesta jumalasta, joka tulee joelta.
Ylivedosta — vuoren siirtämisestä — tulee yhtä reaalimaailmasta irronnut juttu kuin oopperan rakentamisesta. Mutta kovalla tahdolla Fitzcarraldo osoittaa, kuinka unelmat ovatkin kosketuksissa todellisuuden kanssa. Siksi hänen onnensa elokuvan lopussa on jotenkin ymmärrettävää. Hän on ratketa innosta, vaikka matka oli farssi alusta saakka. Laiva nousi, mutta mitään konkreettista ei saavutettu. Paljon kyllä menetettiin.
Kinskin rooli poikkeaakin totutusta. Hahmona Fitzcarraldo ei ole paha eikä hulluus kärjisty muihin kohdistuvaksi tuhoksi. Maanisuuden alta välittyy herkkyys ja lempeys — Herzogin mukaan kohtaukset Cardinalen kanssa ovat ensimmäisiä, joissa Kinski hymyilee ja nauraa elokuvassa.
Lopputulokseen päästäkseen Herzogin piti pitkähermoisuudellaan ja oveluudellaan väsyttää raivo härkä, joka oli muutoin aivan oma itsensä: päällekäyvä, muista omista virheistään syyttävä, joskus tunteja putkeen raivoava sanallinen terroristi.
Lisämateriaalina on elokuvan traileri sekä Kinskin, Cardinalen ja Herzogin lyhyet englanninkieliset biografiat. Herzogin, Herzogin veljen/tuottajan Lucki Stipetićin ja Norman Hillin kommenttiraita (englanninkielinen, ei tekstitystä) löytyy Subtitles-valikon takaa.
Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA