8½ (1963)

| DVD
  • 5

Federico Fellini -sarja jatkuu. Metaelokuvassa ja elokuvassa taiteellisesta blokista symboleilla, päiväunelmilla sekä ohjaajansa tilityksillä ja muistoilla on tärkein rooli.

julkaistu 2011-04-29 / päivitetty 20.06. klo 20:08

KUVA 4

Marcello Mastroianni
Marcello Mastroianni 

KUVA 3

Haaremi
Haaremi 

KUVA 2

8 1/2
8 1/2 

KUVA 1

Marcello Mastroianni
Marcello Mastroianni 

Ohjaus Federico Fellini
Näyttelijät Marcello Mastroianni, Claudia Cardinale, Anouk Aimée, Sandra Milo, Rossella Falk, Barbara Steele, Madeleine Lebeau
Maa Italia/Ranska
Pituus 138 min
Ikäraja Sallittu kaikenikäisille
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

DVD

Elokuvaohjaaja Guido Anselmin (Marcello Mastroianni) eli Federico Fellinin alter egon painajaisella alkava (1963) on elokuva siitä, kun elokuvan tekeminen ei luonnistu, mutta jossain tuolla elokuvalavaste kasvaa korkeutta kuin Baabelin torni ja tuottajat hierovat käsiään ja odottavat, milloin uusin kassamagneetti viimein realisoituu.

8½:ta tarkasteltaessa ohjaajansa taustaa vasten huomionarvoista on se, että tekijänä on nyt mies, jonka luovuus tuntui olevan tyrehtymätöntä ja joka taiteellisen integriteetin vuoksi kieltäytyi tekemästä kompromisseja, lähtemään palkatuksi kameraksi eniten tarjoavalle, vaikka tarjouksia sateli ja houkutus oli suuri.

Tässä mielessä 8½ on hauska simulaatio hallittua pelkoa, entäjossia, mutta myös todellista itseruoskintaa. Guidon aiempia ohjaustöitä haukutaan elokuvassa samalla tavoin kuin Fellinin töitä: ne ovat keskenkasvuisia epäonnistumisia.

Teos elokuvasta taiteenlajina, käsillä olevan elokuvan synnyttämisestä ja elokuvan tekemisen ulkoisista ja sisäisistä ongelmista sai nimen 8½, koska se on järjestyksessään ”8,5. elokuva”. Sitä edelsi kuusi kokopitkää, kaksi lyhytelokuvaa ja yksi jaettu ohjaajantitteli, mistä soveltavalla matematiikalla saadaan seitsemän ja puoli.

Felliniläisyyden lakipistettä pidetään suurimpana eurooppalaisena elokuvana. ”Suuri intiimi työ” heijastaa neorealismi-kaudesta irtiottona vahvasti sisäisiä tuntoja yhteiskunnallisten sijaan. Ankkuroituminen reaalimaailmaan jää lukinseitin vahvuiseksi.

Se on yhden miehen fantastinen näky, jonka kekseliäisyyden on vapauttanut unien rooli jungilaisessa psykoanalyysissa, johon Fellini oli kovasti kallellaan. Subjektiivinen visio, mutta arkkityypithän ovat yhteisiä.

Jo Vetelehtijät (1953) oli elokuva vailla traditionaalista juonta, enemmänkin sarja tapahtumia, jotka kertojaääni niputtaa yhteen. 8½:lta edeltävässä Ihanassa elämässä (1960) rakenne oli niin ikään lähempänä runoa, mutta siitä löytyy myös tarinan kaari kaikkine narratiivisine osineen.

Kehitys jatkui: 8½:ssa symboleilla, päiväunelmilla sekä ohjaajansa tilityksillä ja muistoilla on juonta tärkeämpi rooli. Tajunnanvirtatekniikka yhdistää tasot toisiinsa. Erään miehen alati assosioiva, eksyvä, pakoon pyrkivä, harhauttava ja harhaileva mieli on levitetty nähtäväksi valkokankaalle.

Tarinaa on kokoavaksi selkärangaksi. Guidolla pitäisi olla suurelokuvan tuotanto hyvässä vaiheessa. On rakennettu valtava mutta yhtä merkityksetön lavaste avaruusalukselle, sillä elokuva on tieteisfiktiota: pako maailmasta ydintuhon jälkeen.

Mutta työ ei luonnistu. Päälle pukkaa keski-iän kriisi. Ympärillä pyörivät naiset helpottavat oloa vain näennäisesti. Sitten paikalle iskee vaimo kuin todentamaan, että miehellä on rakastajatar ja että valmisteilla oleva elokuva on marttyyriksi itsensä julistavan narsistin roskaa, jossa osansa saa myös siippa.

Projekti on lipumassa visionäärin hyppysistä tuotannon ”alemmille portaille” jopa siinä määrin, että lopussa mies kannetaan lehdistötilaisuuteen puhumaan siitä, mitä hän on viimeiset pari tuntia yrittänyt paeta milloin lapsuuden muistoihin katolisessa poikakoulussa ja milloin murskaantuviin päiväunelmiin itsestään haaremin isäntänä.

Mutta eihän 8½:lta ole tehty sanoilla kuvailtavaksi ja epämääräisillä luonnehdinnoilla pilattavaksi, vaan koettavaksi — siis täydelliseksi elokuvaksi. Siksi tämäkin arvio loppuu kuin veitsellä leik

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Atlantic Film. Se on osa kokoelmaa ”Fellini Collector’s Edition”, joka sisältää elokuvat Vetelehtijät, Huijarit, Guilietta ja viettelykset, Ihana elämä ja 8 1/2. Julkaisu vastannee Pan Visionin aiempaa suomalaista laitosta. Katso pakkaamattomat kuvakaappaukset: kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4 ja kuva 5. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen

Seuraa meitä

PINNALLA

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Seuraa meitä

Seuraa Filmgoeria Facebookissa
Seuraa Filmgoeria Twitterissä
Tilaa Filmgoerin sisältö RSS-syötteenä
Tsekkaa myös toimituksen leikekirja
Filmgoer Youtubessa

PARASTA JUURI NYT


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Antti Honkala

VASTAAVA TOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Jouko Luhtala, Kreeta Korhola, Marjo Naumi, Marko Pekkanen, Tuija Pyhäranta, Jussi Toivola

SEURAA MEITÄ

Filmgoer RY 1999–2014
ISSN 1798-7202