Effi Briest

Ohjaus Rainer Werner Fassbinder
Näyttelijät Hanna Schygulla, Wolfgang Schenck, Ulli Lommel, Lilo Pempeit, Herbert Steinmetz, Ursula Strätz, Irm Hermann, Karlheinz Böhm, Karl Scheydt
Maa Länsi-Saksa
Pituus 140 min
Ikäraja 11 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Arvio on osa laajempaa Fassbinder-sarjaa. Katso tarkemmin täältä.

Effi Briest (1974) on melko kirjaimellinen ja siksi — brechtiläisesti, haluavat jotkut sanoa — vieraannuttava sovitus Theodor Fontanen romaanista, saksalaisesta realismiklassikosta vuodelta 1894. Rainer Werner Fassbinderille se oli Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatzin (1929) ohella kirjoista tärkein. Berlin Alexanderplatzin hän filmatisoi 14-osaisena televisiosarjana kuolinvuonaan 1982.

Effi (Hanna Schygulla) on 17-vuotias luonnonlapsi, varsinainen enkeli. Vanhemmat tekevät hyvät naimakaupat, ja pian hän on vanhemman maaherran vaimo. Kaikki hoituu yhtä eteerisesti kuin Effin viipyilevät kävelyt luonnossa. Osa elokuvan metodia on kätkeä suuret näkyvät tunteet, vaikka niiden luulisi saumattomasti seuraavan näinkin merkittäviä muutoksia.

Elämäntavan eli määritelmän mukaisesti alistetun edustusvaimon arjen seurauksena Effille kehittyy psykosomaattinen sairaus. Välillä hän on vuoteenoma. Hän myös pelkää haamuksi kuvailemaansa ääntä, jonka hän on paikantanut sänkynsä yläpuoliseen vinttiin. Nämä — luonnolliset pelkotilat ja koti-ikävän äkilliset viillot — auttavat aviomiestä hallitsemaan vaimoaan.

Ajan mittaan mies ja nainen erkaantuvat, mutta vanhasta elinpiiristään irti riuhtaistu nainen tulee myös henkisesti pahoinpidellyksi porvarilliskodissa, joka muuttuu yksinäisyyden linnakkeeksi, saareksi, jonne hänet on eristetty. Fassbinderilaisessa tarustossa avioliitto on tietenkin taistelukentistä raadollisin, mitä alkuperäiseen tarinaan ei ole tarvinnut siirtää.

Näkökulma on nuoren naisen, lähes lapsen, joka hetkessä on siirretty aikuisten maailmaan. Siellä hän luo kolmiodraaman ihastuttamalla itseensä majurin, jonka tilanteen tasalle päässyt aviomies haastaa ajan käytännön mukaisesti kaksintaisteluun, tosin vasta vuosien päästä.

Elokuvan pitkä, alkuperäinen ja pseudoarkaainen nimi on siteeraamisen arvoinen. Vapaasti käännettynä: ”Fontaine Effi Briest, tai, useat ihmiset, jotka ovat perillä omista kyvyistään ja tarpeistaan, vain alistuvat vallitsevalle järjestelmälle ajatustensa ja tekojensa kautta, näin hyväksyen sen ja vahvistaen sitä.” Tämähän on väärän tietoisuuden määritelmä!

Mustavalkoinen elokuva on teknisesti hallittu, uskomattoman kaunis. Hahmoja kuvataan paljon peilipintojen kautta; vaikutelma on aavemainen keskustelijan kommunikoidessa (suhteessa katsojaan) ikään kuin puhekumppaninsa peilikuvalle, heijastukselle. Dialogi ja elokuvan jakavat välitekstit ovat Fontainen tuotannon suoraa lainausta, mikä luo vieraannuttavan efektin. Ääniraita on naturalistinen.

Effi Briest sijoitetaan usein Fassbinderin tuotannon kärkeen, mutta itselleni se jää hieman ulkokohtaiseksi. Vieraannuttaminen on osa tavoitetta ja ehkä myös viehätystä, mutta metodiin kohdistuva mielenkiinto ei kanna kahta ja puolta tuntia. Tunteiden tyhjiöpakkaus kuluttaa myös tarttumapintaa. Välillä se on niin verkkainen, että se uhkaa pysähtyä.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Atlantic Film osana kahdeksan levyn pakettia. Se sisältää kokopitkät Effi Briest, Kiinalainen ruletti, Pelko jäytää sielua, Maria Braunin avioliitto, Petra von Kantin katkerat kyyneleet ja Kauppias kaiken aikaa, lyhytelokuvat Das Kleine Chaos ja Der Stadtstreicher, Fassbinderin haastatteludokumentin vuodelta 1977 sekä dokumentin Life, love and Celluloid Fassbinderin urasta ja elämästä. Julkaisut ovat The Rainer Werner Fassbinder Foundationin versioita. Tekstityksenä suomi, ruotsi, norja ja tanska.

Kuva ja ääni: 1.37:1 puhdas värikuva, mono saksa. Pakkaamattomat kuvakaappaukset julkaisusta: kuva #1, kuva #2, kuva #3, kuva #4 ja kuva #5.

Lisämateriaalina trailereita ja tietoruutuja.

Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen