Tod Browning, “elokuvan Edgar Allan Poe”, oli ohjaajana uransa huipulla saadessaan tehtäväkseen siirtää ensimmäinen virallinen Dracula-elokuva valkokankaalle. Elokuva ei perustunut suoraan Stokerin romaaniin, vaan filmattiin Hamilton Duanen näytelmän pohjalta. Mestarinäyttelijä Lon Chaneyn menehdyttyä kurkkusyöpään pääosaan kiinitettiin unkarilaissyntyinen näyttelijäveteraani Bela Lugosi (1882-1956), joka oli esittänyt kreiviä Broadwayllä jo neljä vuotta aiemmin.

Kiinteistönvälittäjä Renfield saapuu Transylvaniaan tekemään asuntokauppoja kreivi Draculan kanssa, joka mielii muuttaa Lontooseen. Renfield joutuu Draculan linnassa kreivin pahuuden valtoihin ja palaa, joskin mielenvikaisena, Lontooseen kreivi mukanaan. Kun erikoisia murhatapauksia ilmenee, hälytetään apuun professori Abraham van Helsing, joka pian tajuaa mistä on kyse ja käy taisteluun Draculaa vastaan.

Browning (1882-1962) oli kenties ensimmäinen suuri amerikkalainen kauhuelokuvaohjaaja. Vaikka hän oli jo mykkäkaudella tehnyt merkittäviä ja menestyneitä elokuvia (London After Midnight, The Unholy Three), oli Dracula hänen suurin ja menestynein teoksensa. Dracula oli kauhuelokuvan läpimurto, uskomaton taloudellinen menestys, joka aiheutti Yhdysvalloissa todellisen kauhuelokuvabuumin (ilmiö on hyvin tyypillinen maissa, jotka kamppailevat laman tai muun katastrofin keskellä). Lähivuosina valkokankaalle marssitettiin kaikki perinteiset kauhuelokuvahirviöt ja -tarinat: Korppi, Frankensteinin hirviö, King Kong, Jekyll & Hyde, Ihmissusi, Muumio… Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Lugosi on hieman koominen, lyhyenläntä kreivi, mutta tulkitsee roolinsa rutiinillaan tyylikkäästi. Hän ei ole yhtä ylväs ja aristokraattinen kuin Christopher Lee, mutta jollain tapaa lumoava jota hänen aksenttinsa ennestäänkin korostaa. Lugosin epäonneksi voidaan sanoa että – vastoin tahtoaan – hän jäi roolinsa vangiksi ja näyttelijä, jolla oli suuret unelmat ja tavoitteet, joutui työskentelemään kauhuelokuvien parissa loppu-uransa ajan. Dwight Frye on mainio mielipuoli Renfieldinä, samoin Edward van Sloan professori van Helsinginä tekee roolinsa vakuuttavasti. Elokuvan teatraalisuudesta johtuen muut roolihahmot jäävät taustalle, mikä on sääli sillä niinhän kirjassa ei ole.

Ajan hammas on pahasti jäytänyt Draculaa, mutta vaikkei se olekaan kestänyt historian kulkua yhtä hyvin kuin saman yhtiön tuottama Frankenstein, on se silti kelpo viihdettä ja jokaisen vanhoista kauhuelokuvista pitävän ehdoton nähtävä.

teksti: © 2002 Kari Glödstaf