Casablanca

Ohjaus Michael Curtiz
Näyttelijät Humphrey Bogart, Ingrid Bergman, Paul Henreid, Claude Rains
Maa Yhdysvallat
Pituus 98 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1942 Warner Bros. Pictures

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Michael Curtizin ohjaama Casablanca on ehdoton elokuvahistorian klassikko. Se on suuri rakkaustarina, mutta samalla se kertoo tarinan sodan keskeltä.

Elokuvan keskiössä on Casablanca Ranskan Marokossa vuonna 1941. Toisen maailmansodan syttyminen Euroopassa on kääntänyt monien katseet kohti Amerikkaa ja vapautta. Lissabonista on tullut tärkeä lähtökeskus, mutta kaikki eivät pääse sinne suoraan ja niin on syntynyt vaivalloinen pakoreitti: Pariisista Marseillesiin, Välimeren yli Oraniin ja lopulta junalla, autolla tai jalan Casablancaan. Täällä saattoi rahalla, suhteilla tai onnella saada viisumin Lissaboniin ja sitä kautta Uuteen maailmaan.

Casablanca on hyvin henkilökeskeinen elokuva. Henkilöhahmojen rakentamiseen on panostettu ja jokaisella heistä on syynsä olla mukana elokuvassa viemässä tarinaa eteenpäin. Elokuvan keskeisin henkilö on kyyninen ravintolanpitäjä Rick Blaine (Humbhrey Bogart). Hän on maailmansodan myrskyihin kyllästyneenä vetäytynyt ravintolansa turviin, itsekkääseen puolueettomuuteen. Casablancassa hän ei suostu enää ottamaan kantaa poliittisiin kiistoihin eikä suojelemaan ketään. Rickin ravintola on Casablancassa sekä ihmisten kohtaamispaikka että mustanpörssin, politikoinnin ja uhkapelien keidas.

Poliisipäällikkö Renaultilla (Claude Rains) on erikoinen ystävyyssuhde Rickiin. Hän valvoo Casablancassa järjestystä Ranskan lakien mukaan ja myöntää lailliset kulkuluvat pakolaisille. Renault on toisaalta lainvartija, mutta toisaalta taas tukee Rickin ravintolan toimintaa, vaikka tietää sen laittomuuksista. Renaultin kautta tuodaan esille sodan aikainen korruptoitunut yhteiskunta. Hänellä on myös keskeinen rooli elokuvan loppuratkaisussa Rickin suunnitelmien toteuttamisen apuna. Katsoja saa elokuvan mittaan vihjeitä ja jää viimeistään elokuvan lopussa pohtimaan miksi Renault pohjimmiltaan auttaa Rickiä ja minkälaatuinen heidän ystävyytensä todella on.

Rickin hyvin järjestetty elämä Casablancassa kaatuu, kun ravintolaan astuu sisään nainen menneisyydestä. Kauniilla Ilsa Lundilla (Ingrid Bergman) on oma osansa Rickin kyynisyyteen. Rick on yrittänyt parhaansa mukaan unohtaa Ilsan, mutta eräänä päivänä hän saapuu Casablancaan ja Rickin ravintolaan aviomiehensä Victor Laszlon (Paul Henreid) kanssa. Victor on keskitysleiriltä paennut Ranskan vastarintaliikkeen mies. Kun hän tulee vaimonsa kanssa Rickin ravintolaan, hän huomaa heti, että Rickin ja Ilsan välillä kipinöi. Rick on kuitenkin avain heidän pääsyynsä Amerikkaan turvaan sodalta, joten Victor siirtää omat tunteensa sivuun. Hän ei voi saada laillista viisumia paljastamatta vastarintaliikkeen johtajien nimiä, mutta Rickin avulla se saattaisi onnistua. Victor rakastaa Ilsaa ja tahtoo, että ainakin rakas vaimo pääsisi Amerikkaan ja paremman elämän alkuun.

Ensimmäisen kerran Rick ja Ilsa tapasivat Pariisissa ennen sodan syttymistä ja rakastuivat toisiinsa. Heidän oli tarkoitus lähteä yhdessä pois Pariisista ja aloittaa yhteinen elämä. Ilsa ei kuitenkaan saapunut sovittuun junaan ja heidän tiensä erosivat. Rickin ja Ilsan rakkaustarinasta paljastetaan pala palalta enemmän elokuvan edetessä. Ravintolan pianistilla, Samilla (Dooley Wilson) on elokuvassa pieni, mutta keskeinen rooli Ilsan ja Rickin tunteiden ilmentämisessä. Hän soittaa kappaleen ”As time goes by”, joka tuo Ilsalle ja Rickille mieleen lämpimät muistot Pariisista ja siellä koetuista yhteisistä hetkistä. Se on myös elokuvan tunnuskappale, joka jää helposti soimaan elokuvan jälkeen katsojan päähän.

Casablanca on kaunis tarina ystävyydestä ja rakkaudesta sodan keskellä. Elokuva jättää jälkeensä ajatuksen, onko lopulta suurempaa rakkautta pitää kiinni vai päästää irti jopa oman onnen kustannuksella. Elokuva saa pohtimaan myös mitä rakkaus oikeastaan on. Vaikka aika muuttuu, muistot säilyvät eikä rakkaus ei koskaan häviä. Tämän ajatuksen ansiosta Casablanca on saanut klassikon maineensa.

DVD:n kuvasuhde on 1.33.1. Kuvan laatu on hyvä remasteroinnin ansiosta. Myös äänet on tuotu nykyaikaiselle tasolle niin hyvin kuin mahdollista.

Elokuvan lisämateriaalissa on kommenttipätkät filmikriitikko Robert Ebertiltä ja elokuvatieteilijä Ruby Behlmeriltä sekä elokuvan trailerit (alkuperäinen ja vuoden 1992 uusintaversio). Lisämateriaalia on sopivasti, mutta suomennostekstien osalta elokuvakommentit ovat jääneet keskeneräisiksi. Mikäli valitsee tekstityksen, sen saa esimerkiksi Robert Ebertin kohdalla vain taustalla pyöriviin elokuvakohtauksiin, ei itse kommentoijan puheeseen. On mukavaa, että lisämateriaaliin on laitettu sekä vanhempi että uudempi traileri. Vaikka 1992 tehty on kuvallisesti laadukkaampi, alkuperäinen on enemmän elokuvan hengen mukainen

Keräilijän erikoispainos, kolmen dvd:n juhlajulkaisu
(saatavana myös blu-ray-versiona)

Arvostelukappaleena oli Casablancan keräilijän erikoispainos, joka on julkaistu syksyllä 2008. Pakettiin sisältyy elokuvan lisäksi kaksi muuta dvd:tä. Toinen sisältää dokumenttielokuvan “Jack L.Warner-viimeinen elokuvamoguli”. Kolmannella dvd:llä on dokumentit “Muistojen Casablanca” ja “Tribuutti Casablancalle”. Lisäksi muun muassa kolmoslevyltä löytyy poistettuja kohtauksia, lyhytelokuva “Carrotblanca”. Levyjen lisäksi paketissa on myös 48-sivuinen valokuvakirja, johon on koottu keskeisiä kuvia ja lauseita elokuvasta. Keräilijän erikoispainos on oikein hyvä lahjaidea esimerkiksi äitienpäiväksi.

Teksti: © 2009 Heta Kämäräinen