Carlito's Way

Ohjaus Brian De Palma
Näyttelijät Al Pacino, Sean Penn, Penelope Ann Miller, John Leguizamo, Luis Guzmán, Viggo Mortensen
Maa Yhdysvallat
Pituus 144 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

Blu-ray

Tuomari Edwin Torresin kahteen romaaniin pohjaava Carlito’s Way (1993) merkitsi Brian De Palmalle paluuta siihen, minkä hän taitoi parhaiten. Vertaukset Scarfaceen, jonka päätähti Al Pacino on nytkin keskiössä, ovat enemmän kuin oikeutettuja.

Vuosi on 1975, Carlito Brigante (Pacino) juuri vankilasta vapautunut puertoricolainen huumediileri, Brooklynin katujen elävä legenda. Viiden vuoden kakku on kuitenkin muuttanut paljon: Carlito haluaa pois kaman luota, Bahama-saarille pyörittämään laillista vuokra-autobisnestä.

Epätodellinen unelma vaatii työntekoa. Vapautumista edesauttaneen asianajajan, David Kleinfeldin (Sean Penn) kautta järjestyy puolittainen omistajuus paikallisesta yökerhosta. Taustalla polttelee kuitenkin piirikunnan syyttäjä Norwalk (James Rebhorn), joka kiivaasti yrittää nakittaa Carlitoa rikoksista, joita hän ei enää tee.

Kuviossa on tietenkin myös nainen. Gail (Penelope Ann Miller) on nuori tanssija, jonka Carlito on joutunut jättämään ennen kakkuaan. Epävakaa ympäristö on naarmuttanut etelävaltioista tulevaa Gailia, jonka unelmat tanssijan urasta ovat talttuneet käytännön pakosta: leipä on saatava pöytään, joten nainen työskentelee stripparina. Carlito ei voi kritisoida Gailia tämän valinnoista, sillä on itse kulkenut saman tien.

Hahmokaartin viimeinen nappula on Benny Blanco Bronxista (John Leguizamo), Carliton kerran hallitsemien katujen uusi pyrkyri, joka muistuttaa päähenkilöä omasta nuoruudestaan. Blancon röyhkeys johtaa lopulta tapahtumasarjaan, joka huipentuu vääjäämättömään välienselvittelyyn.

Carlito’s Way alkaa tyylitellyllä prologilla, jossa Carlito saa luodista ja tuupertuu ensihoitajien paareille. Tämä on päätepiste, johon koko filmi kulminoituu, ja joka leimaa koko tarinaa. Väkivallan ja huumeiden värittämästä elämäntyylistä ei voi irtautua kuin päätymällä poseen tai saamalla luodista.

Carliton kujanjuoksu huipentuu viimeiseen näytökseen, jonka näennäinen toiveikkuus on katkeransuloista. Toivo taittuu epätoivoksi, kun katsoja tietää, ettei tämä voi päättyä hyvin. De Palman ansioksi on luettava, kuinka intensiivinen viimeisestä takaa-ajosta on saatu siitä huolimatta, että tulos on jo selvillä. Stephen H. Burumin kamera seuraa toimintaa notkeasti, Patrick Doylen hieno ääniraita tiivistää tunnelman. Terävä leikkaus (Kristina Boden ja Bill Pankow) pitää intensiteetin yllä.

Hahmoista kiehtovin on Sean Pennin pikantisti henkilöimä Kleinfeld, joka käy jaakobinpainia oman positionsa kanssa: onko hän asianajaja vai gangsteri, ja missä menee raja? Lakimies on sotkenut itsensä mafiapiireihin ja kehittänyt itselleen päihdeongelman. Lääkkeenä kokaiini on kehno, sillä se virittää ratkaisumallit äärimmilleen: on helppoa käyttäytyä kuin kriminaali, kun huumepölly häivyttää harmaan alueen.

De Palma palasi Carlito’s Waylla hetkellisesti ruotuun, vaikka elokuva saikin aikanaan ristiriitaisen vastaanoton. Taustalla poltteli epäonnistuminen: Turhuuksien rovio floppasi taloudellisesti ja taiteellisesti. Carlitossa kritiikki kohdistui myös vastikään Oscar-palkittuun Al Pacinoon, jonka puertoricolainen aksentti herätti närää.

Moitteista huolimatta Carlito’s Way on genressään toimiva rikoseepos. Päähenkilön toivoton pyrkimys kunnialliseen elämään on kuvattu tyylikkäästi, ja John Leguizamon mainio suoritus nousee taustalta määräävään rooliin. Kuvallisesti De Palma osuu pääosin oikeisiin nuotteihin, vaikka tietty paatoksellisuus vaivaa, varsinkin viimeisissä kuvissa.

Blu-ray: Universalin julkaisema Blu-ray on teknisesti loistava. 1080p-kuva 2.35:1-kuvasuhteella on tarkka, ja ääniraita (DTS-HD Master Audio 5.1) soi komeasti.

Laadukkaista lisämateriaaleista löytyy poistettuja kohtauksia ja kaksi kattavaa dokkaria. Toisessa De Palma puhuu elokuvan tekemisestä ja omasta tyylistään, toisessa, yli 30-minuuttisessa making ofissa pääsevät ohjaajan ohella ääneen kirjailija, käsikirjoittaja ja tuottaja.

Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa