“Jos ymmärrätte elokuvan 2001 täydellisesti, olemme epäonnistuneet… Katsoja voi miettiä vapaasti elokuvan filosofisia ja allegorisia merkityksiä…” Stanley Kubrick

1960-luvulla elokuva koki suurimman muutoksensa sitten 1930-luvun alun ja äänielokuvan. Tekniset uudistukset vahvistivat värielokuvan lopullisen markkinavoiton, laajakangas ja monikanavainen äänentoisto yleistyivät. Tekijäpuolella vanhat mestarit alkoivat lopullisesti siirtyä syrjään uusien taitureiden tieltä ja moni perinteinen, kenties jo loppuun kaluttukin lajityyppi sai uutta nostetta osakseen: villin lännen nostalgiaa ravisteltiin useammallakin taholla, kauhuelokuva murtautui perinteisistä hirviögallerioistaan ja toimintatrillereistä tuli aiempaa realistisempia ja raaempia.

Myös tieteiselokuva oli maannut mustassa aukossaan jo jonkin aikaa. Edellisellä vuosikymmenellä lajityyppi oli elänyt monin paikoin villiksikin äitynyttä kukoistuskautta, mutta kuten niin useasti elokuvan historiassa on käynyt, genre oli ammennettu muutamassa vuodessa jokseenkin tyhjiin. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välinen taistelu avaruuden herruudesta oli vuosikymmenen puheenaihe, mutta tieteiselokuva alkoi olla jo hieman vanhanaikainen käsite siinä vaiheessa, kun Yhdysvalloista Englantiin muuttanut Stanley Kubrick alkoi suunnitella maanmiehensä Arthur C. Clarken kanssa yhteisen avaruuselokuvan tekoa. Lähdeaineistoksi valittiin jälkimmäisen vanha tieteisnovelli The Sentinel (1949). Lopputuloksen jälkeen tieteiselokuva ei ollut enää entisellään.

Kubrickin todennäköisesti kuuluisin teos Hohdon (1980) ohella, vuonna 1968 valmistunut 2001: Avaruusseikkailu on pitkällä aikajanalla liikkuva elokuva. Sen ensimmäiset tapahtumat sijoittuvat jonnekin esihistorialliselle aikakaudelle, miljoonien vuosien takaiseen aikaan, jolloin planeettamme oli vain auringon paahtamaa, apinoiden hallitsemaa autiomaata. Muinaisista ajoista siirrytään elokuvahistorian kuuluisimpiin leikkauksiin lukeutuvan kohtauksen avulla 2000-luvun vaihteeseen ja lopulta kauas äärettömyyteen. Mitään valmiiksi pureskeltua juonta elokuvassa ei ole, vaan se on ajatuksia herättävä läpileikkaus ihmiskunnan historiasta, jonka kaikkia näkemiämme aikakausia yhdistää yksi ja sama symbolinen esine: musta monoliitti.

Siinä missä tieteiselokuvat olivat tuohon saakka olleet melkein poikkeuksetta halpatuotantoja, jossa itse avaruutta nähtiin korkeintaan yöllisten pikkukaupunkien tähtitaivaalla, oli 2001: Avaruusseikkailu poikkeus jo lähtökohdiltaan. Sen suunnittelu aloitettiin jo viisi vuotta aiemmin ja suurin osa elokuvan kymmenen miljoonan dollarin budjetista käytettiin elokuvan trikkiotoksiin. Kubrick ja Clarke unohtivat muullakin tapaa lajityypin entiset rasitteet: elokuvassa ei esiinny ainoatakaan avaruusoliota, saati vauhdikkaita rakettiajoja, robottitaisteluja tai muuta vastaavaa. Elokuvan keskeisinä hahmoina toimivatkin vain muutama astronautti sekä kaikkien aikojen elokuvatietokone HAL 9000.

2001: Avaruusseikkailu on Kubrickin filmografian vaikeimmin lähestyttävä ja ristiriitaisimman vastaanoton saanut teos. Jo pelkästään sen verkkainen etenemistahti saattaa osoittautua sietämättömäksi monille katsojista – enkä tarkoita tässä ainoastaan George Lucasin visioihin rakastuneita valomiekkailijoita – jonka lisäksi elokuvan symboliikka ja tarinan auki jätetyt kysymykset aiheuttanevat hylkimisreaktioita. Mutta olipa kerrontatavasta mitä mieltä tahansa, ei elokuvan ulkoisia avuja voi kiistää kukaan. 2001: Avaruusseikkailu on audiovisuaalista häikäisevyyttä alusta loppuun. Avaruuden äänettömyyttä, äärettömyyttä ja majesteettisen kylmäävää kauneutta ei ole missään muussa elokuvassa esitetty yhtä mieleenpainuvasti. Kubrickin ideoima ääniraita on niin ikään mestarillinen.

Mutta on 2001: Avaruusseikkailu toki paljon muutakin kuin lumoava avaruusbaletti. Se on painajaiskuva ihmisen pohjattomasta mieltymyksestä teknologiaan: mitä enemmän koneet tekevät puolestamme, sen parempi. Mutta mitä jää jäljelle? Teknologia paitsi palvelee turhamaisuutta, syö myös lopulta henkilöiden persoonallisuuden, puhumattakaan vaistoista, elämän perusedellytyksistä. Ihminen on menettänyt inhimillisyytensä teknologian kehittymisen mukana – ei siis ole sattumaa, että elokuvan mielenkiintoisin ja persoonallisin hahmo on tietokone HAL 9000.

Kubrickin avaruusbaletti on kaikin puolin mestarillinen kokonaisuus. Sen kauniit kuvat, lumoava musiikki ja omalle ajattelulle tilaa antava tarina ovat sellaista elokuvakerronnan riemujuhlaa, jonka pariin on helppoa ja miellyttävää palata. 2001: Avaruusseikkailu on tieteiselokuvan suuri yksinäinen.

Teksti © 2008 Kari Glödstaf