Arpinaama

Scarface (1932)

| DVD
  • 5

Howard Hawksin ikiklassikko on vauhdikas ja ikävuosistaan huolimatta moderni kertomus 1920-luvun Chicagosta, gangstereista, väkivallasta ja kieltolaista.

Kari Glödstaf
julkaistu 2009-01-03 / päivitetty 10.07. klo 21:09

KUVA 4

Paul Muni, Karen Morley
Paul Muni, Karen Morley 

KUVA 3

George Raft
George Raft 

KUVA 2

Osgood Perkins, Paul Muni
Osgood Perkins, Paul Muni 

KUVA 1

Paul Muni (varjo)
Paul Muni (varjo) 

Arpinaama

Ohjaus Howard Hawks, Richard Rosson
Näyttelijät Paul Muni, George Raft, Ann Dvorak, Karen Morley, Osgood Perkins
Maa Yhdysvallat
Pituus 90 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1932 The Caddo Company.
  • Kuva 3
  • Ääni 3
  • <li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Kun Yhdysvaltojen hallitus päätti asettaa maahan kieltolain tammikuussa 1920, tuskin kukaan osasi pahimmissa painajaisissaankaan aavistaa, mitä tuleman pitää. Spriikauppa, salaviinanmyynti ja salakapakat nousivat kukoistukseen ja jo aiemminkin yhteiskunnallisena ongelmana ollut järjestäytynyt rikollisuus levisi räjähdysmäisesti. Alkoholin myynti siirtyi täysin alamaailman haltuun ja niinpä sen välittämisestä tulikin yksi gangstereiden tärkeimmistä tulonlähteistä. Rahakkaat markkinat johtivat puolestaan siihen, että alamaailman välienselvittelyistä saatiin lukea säännöllisesti sanomalehtien etusivuilta.

Rikollisten saaman julkisuuden sekä hieman yllättäenkin esiin nousseen ihannoinnin seurauksena heistä alettiin kertoa pian varsin romantisoituja tarinoita, aivan kuten villin lännen pyssysankareista aikoinaan. Tämän seurauksena aina ajan hermolla oleva elokuva-ala huomasi aiheessa piilevän markkinaraon. Aiemmin varsin vähäiselle huomiolle jääneen gangsterielokuvan nousukiitoa siivitti myös hetkeä aiemmin läpimurtonsa tehnyt äänielokuva, jonka ansiosta valkokankaalla saatettiin esittää entistä realistisempaa toimintaa. Polttopullot lentelivät ja konepistooli nakutti kalmansäveltään kaikkialla, kun jokainen kynnelle kykenevä elokuvayhtiö yritti ottaa lajityypistä kaiken mahdollisen irti.

1930-luvun alun tunnetuin gangsterielokuva valmistui jo vuonna 1930, mutta sai ensi-iltansa erilaisten sensuuririitojen vuoksi vasta kaksi vuotta myöhemmin. Armitage Trailin (pseudonyymi 28-vuotiaana sydänkohtaukseen kuolleelle Maurice Coonsille) novelliin perustuva Arpinaama (1932, Yhdysvallat), moralisoivalta alaotsikoltaan Kansakunnan häpeä, on Al Caponen elämää mukaileva kertomus. Sen päähenkilö on niin ikään chicagolainen gangsteri Tony Camonte, joka raivaa tiensä gangsteripomon henkivartijasta koko kaupungin kuninkaaksi.

Arpinaaman taustalla oli kivikova kolmikko: öljymiljonääri, sittemmin vaihtelevalla menestyksellä elokuvia ohjannut ja tuottanut Howard Hughes, vakuuttavaa jälkeä Hollywoodissa jo muutaman vuoden ajan tehnyt Howard Hawks sekä Chicagossa kieltolain aikana lehtimiehenä toiminut Ben Hecht, joka jo taustojensa vuoksi tiesi gangstereista enemmän kuin tavanomaiset elokuvakäsikirjoittajat. Hecht oli näyttänyt kyntensä genren parissa jo muutamaa vuotta aikaisemmin käsikirjoittamalla Josef von Sternbergin klassikkoelokuvan Underworld (1927), joten aihepiiri oli hänelle tuttu jo elokuvienkin saralla. Tukenaan heillä oli koko joukko Hollywoodin tuotannoissa kannuksensa hankkineita taitureita.

Arpinaama on olemukseltaan kaunistelematon, jopa brutaali. Underworldin tyylitelty, miltei unenomainen gangsterimaailma on saanut väistyä karun ja realistisemman ilmaisun tieltä. Väkivaltaa on mukana ennennäkemättömän paljon ja aihetta lähestytään muutenkin todentuntuisesti. Elokuva ei pyri selittelemään päähenkilöidensä motiiveja millään muulla kuin rahan- ja vallanhimolla, joten ei ihme, että sensuuri otti Arpinaaman kouriinsa. Se piti elokuvaa gangsterismia ihannoivana, joten siihen piti lopulta lisätä moraalinen prologi, kuvata uusia kohtauksia sekä muuttaa elokuvan loppuratkaisu rikollisuutta tuomitsevammaksi. Tämän seurauksena Hawksin alkuperäislopetus näki päivänvalon Amerikassa vasta vuonna 1979.

Sensorit kauhistelivat Arpinaaman väkivaltaa, mutta eivät nähneet laajempaa kokonaisuutta. Hawks itse piti gangstereita naurettavina pikkupoikina ja sellaisina hän heidät elokuvassaan myös esittää. Parhaimpina esimerkkeinä ovat paitsi Camonten idioottimainen, kirjoitustaidoton sihteeri, myös nimihahmo itse. Camonte on äkkipikaisena, huomionhaluisena ja uhittelevana gangsterina kuin parodia valtansa huipulla olleista rikollispomoista. Arpinaama on siis myös elokuva, jossa naurullakin on sijaa. Muutamat kriitikot ovatkin luokitelleet sen jopa komediaksi, niin yli kaikki on parhaimmillaan vedetty.

Tekniseltä toteutukseltaan Arpinaama esiintyy selvästi muista aikalaisistaan edukseen – jopa siinä määrin, että elokuva voisi hyvinkin olla muutaman vuosikymmenen nuorempi. Aikana, jolloin kamera oli palannut jälleen staattisen sivustakatsojan rooliin mykän kauden huikeiden kuvausratkaisuiden jälkeen, on Lee Garmesin ja L. W. O’Donnellin työskentely erityisen ihailtavaa. Varhaisen äänielokuvan kömpelyydestä ei ole jälkeäkään, vaan kamera elää alusta loppuun tarinan ehdoilla tehden pitkiä ajoja ja laajoja panorointeja tilanteen mukaan. Edward Curtissin leikkaus on puolestaan jouhevaa ja napakkaa, eikä kohtauksiin ole jäänyt mitään ylimääräistä. Harry Oliverin lavastus on myös erittäin onnistunutta ja Arpinaaman maailma saavuttaakin 1920-luvun amerikkalaisen suurkaupungin olemuksen hienosti.

Vaikka Hughes muistetaankin miljoonistaan, ei Arpinaamaan kiinnitetty ajan supertähtiä voittojen maksimoimiseksi, vaan Hughesin päätöksellä osat jaettiin suhteellisen tuntemattomille b-elokuvien näyttelijöille sekä elokuvamaailman ulkopuolisille henkilöille. Ratkaisu oli onnistunut, sillä suuren maailman tähtien mukanaolo olisi hyvinkin voinut latistaa hahmojen luonnollisuutta ja uskottavuutta. Kaavoihinsa kangistumattomat näyttelijät tekevätkin kauttaaltaan laatutyötä. Nimiroolin tulkinneelle Paul Munille elokuva osoittautui matkalipuksi tähteyteen, samoin kävi Arpinaaman pyssymiestä näyttelevälle George Raftille, joka oli elokuvaa tehtäessä vielä pikkurikollinen. M-G-M:n statistina esiintynyt Ann Dvorak ja Frankensteinin hirviönä muistettu Boris Karloff saivat niin ikään Arpinaamasta nostetta uralleen. Arpinaaman osajaosta kertoo paljon se, että tunnetuin elokuvakasvo, Erich von Stroheimin mykkäelokuvissa esiintynyt Tully Marshall on ainoastaan pienessä sivuosassa sanomalehden päätoimittajana.

Arpinaama on paitsi yksi lajityyppinsä timanteista, myös amerikkalaisen elokuvan kulmakiviä. Sen teknisen toteutuksen ensiluokkaisuus ja uskottava aikakauden kuvaus sekä laadukkaat näyttelijäsuoritukset tekevät siitä iättömän, nautittavan ja lukuisia katselukertoja kestävän elokuvan. Al Caponekin ihastui elokuvaan siinä määrin, että tiedetään hänen katselleen sen useampaankin otteeseen. Brian De Palma ohjasi aiheesta modernisoidun uusintaversion vuonna 1983, jossa tapahtumat oli siirretty Miamiin ja päätähtenä esiintyi Al Pacino.

DVD: Kuva on laadultaan keskitasoa. Siinä on alusta lähtien pehmeyttä ja rakeisuutta, eikä muiltakaan haittatekijöiltä täysin vältytä. Onneksi printti on kuitenkin ehjä, mikä ei ole suinkaan itsestäänselvyys tämän ikäisen elokuvan kohdalla. Kuten olettaa sopii, on ääniraita perusmuodossaan. Dialogi toistuu selkeästi, sillä pahimmat suhinat ja rätinät on saatu monoraidasta karsittua pois. Lisämateriaalit ovat kovin köykäiset. De Palman elokuvan trailerin sekä aiheesta tehdyn tietokonepelin esittelyjakson lisäksi mukana on ainoastaan Hawksin elokuvaan vaihtoehtoinen loppu, jossa Tony Camonte päättää päivänsä hirsipuussa (9:53).

Teksti © 2008 Kari Glödstaf

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan

Kaksi kuningatarta

| 31.01.

Kaksi kuningatarta, yksi saari, sama viesti: pää poikki, faktoista viis! Robbie ja Ronan ylevöittävät tunkkaista periodidraamaa.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan ja Billy Howle

Rannalla

| DVD | 01.02.

Jo Pink Floyd sen tiesi: Ripustautuminen hiljaiseen epätoivoon on englantilainen tapa.

Lue lisää »
Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
John David Washington ja Adam Driver

BlacKKKlansman

| Blu-ray | 01.02.

Spike Leen Oscar-ehdokkaaksi nostettu musta komedia kommentoi rasistisen vihan nykytilaa.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202