Alien – kahdeksas matkustaja

Alien (1979)

  • 5

Vieras eliö tunkeutuu rahtialukseen ja iskee kyntensä miehistöön. Ridley Scottin mestariteos on tiivistunnelmainen kauhupala.

Anton Vanha-Majamaa
julkaistu 2009-07-22 / päivitetty 19.04. klo 12:12

KUVA 4

Harry Dean Stanton kohtaa muukalaisen
Harry Dean Stanton kohtaa muukalaisen 

KUVA 3

Kuuluisa ruokapöytäkohtaus, keskellä John Hurt
Kuuluisa ruokapöytäkohtaus, keskellä John Hurt 

KUVA 2

Yaphet Kotto, Sigourney Weaver ja Ian Holm
Yaphet Kotto, Sigourney Weaver ja Ian Holm 

KUVA 1

John Hurt ja suuri muna
John Hurt ja suuri muna 

Alien – kahdeksas matkustaja

Ohjaus Ridley Scott
Näyttelijät Sigourney Weaver, Tom Skerritt, Ian Holm, John Hurt
Maa Iso-Britannia / Yhdysvallat
Pituus 112 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1979 Brandywine Productions ja Twentieth Century-Fox Productions

Vuonna 1974 valmistui ohjaaja John Carpenterin ensimmäinen kokopitkä elokuva, Dark Star. Vaikka Carpenter tuli myöhemmin urallaan tunnetuksi kauhun saralla, oli halvalla tuotettu scifirymistely tyylilajiltaan parodia: uhkana elokuvassa olivat ajastuksestaan tiukasti kiinni pitävä Pommi sekä rantapalloa muistuttava avaruusolio.

Carpenter siirtyi debyyttinsä jälkeen rikostrillerin pariin ja räjäytti pankin Hyökkäys poliisiasemalle -klassikollaan. Dark Starin toista käsikirjoittajaa, Dan O’Bannonia, oli puolestaan puraissut scifikärpänen. Rantapallo-otuksen jälkeen mies oli kiinnostunut luomaan vakavan ja uhkaavan hahmon, jonka ympärille kietoa tarina. Sai alkunsa Memory-nimellä kulkenut projekti, jonka lopulliseksi nimeksi vaihtui myöhemmin Alien.

Sitten astui kuvaan Ridley Scott. Mainiolla Kaksintaistelijat-esikoiselokuvallaan vakuuttanut brittiohjaaja tarttui elokuvan ohjaksiin, sai budjetin tuplattua ja loi valkokankaalle puhdasta taikaa. Varmaa on, että ilman Scottin intohimoista paneutumista yksityiskohtiin ja tarkkaa kontrollia prosessin jokaisesta yksityiskohdasta ei Alienista koskaan olisi muodostunut sitä kauhuklassikkoa, jollaisena sitä nyt, 30 vuotta myöhemmin, juhlistetaan.

Tarina on yksinkertainen, eikä edes aikanaan järin omaperäinen. O’Bannon myöntääkin varastaneensa ideoita sieltä sun täältä – pääasiassa vanhoista scifiklassikoista, kuten elokuvista “Se” toisesta maailmasta ja Kielletty planeetta. Lähitulevaisuudessa arvokasta maa-ainesta halki avaruuden kuljettavan rahtialuksen miehistö herää syväunesta kesken matkan. Syynä on radiosignaali, mahdollinen hätäviesti, joka on lähtöisin läheiseltä planeetalta. Nostromo-niminen alus laskeutuu planeetalle tarkistamaan asiaa, ja kapteeni Dallas (Tom Skerrit) astuu alaistensa Kanen (John Hurt) ja Lambertin (Veronica Cartwright) kanssa sen pinnalle metsästämään hätäviestin lähdettä.

Kivisen maaston keskeltä paljastuu valtava, hylätyltä vaikuttava avaruusalus. Sen sisällä on jäänteitä vieraasta rodusta: valtava tila täynnä suuria munia. Kanen kasvoille hyökkää ja niihin kiinnittyy rapua muistuttava parasiitti (sittemmin facehugger), joka tainnuttaa uhrinsa ja jää tämän kasvoille lepotilaan. Kane kuljetetaan koomassa aluksen sairasosastolle.

Kotimatkalla muukalainen nostaa päätään, ja kujanjuoksu alkaa. Alussa taka-alalle jääneestä Ripleystä (Sigourney Weaver) alkaa kuoriutua keskeinen hahmo. Naiseen kiteytyy elokuvan jännittynyt vire, joka olosuhteiden muuttuessa purkautuu puhtaaksi pakokauhuksi.

Alien on enemmän kauhua kuin scifiä. Tieteisfiktiosta lainatuissa kulisseissa miehistöä kiusaava avaruusolio on kuin mikä tahansa Jason tai Michael – lyhyttä planeettavisiittiä lukuunottamatta toiminta on pakotettu ahtaisiin ja klaustrofobisiin käytäviin, joilla jokainen varjo on potentiaalinen uhka. Elokuva ei myöskään ui scifiteoksille usein ominaisissa ihmisyyden teemoissa, vaan keskittyy tiukasti kuvaamaan seitsemän ihmisraukan ahdinkoa hirviön armoilla.

Elokuvan rytmitys on mestarillinen. Alkutekstit asettavat rauhallisen temmon: Alien-teksti muodostuu hiljalleen valkokankaalle Jerry Goldsmithin minimaalisen kolinan säestyksellä. Jännitys rakentuu hitaasti, eikä sitä nykytrendin tapaan tuhrita merkityksettömään säikyttelyyn. Verkkainen alkupuoli piirtää kankaalle kuvan loputtomasta avaruudesta. Temmon kohotessa tämä samainen tila muuttuu paineeksi: äärettömän keskellä ainut pakotie on pieni hätäsukkula, johon kaikki eivät mahdu. Alienin on saatava uhrinsa.

Murroskohta on kuuluisa ruokapöytäkohtaus. Loputtomiin versioidussa ja lainatussa näytöksessä Alien ilmestyy aluksen miehistölle ja osoittaa vihamielisyytensä. 30 vuoden jälkeenkin kohtaus on pirullisen hieno ja tehokas, eikä vähiten siksi, että näyttelijöiden reaktioiden kerrotaan olevan suurelta osin aitoja.

Ja onhan vain osuvaa, että seksuaalisia analogioita tiheään viljelevän elokuvan selkäranka katkeaa kohtauksessa, jossa facehuggerin suorittamasta raiskauksesta syntynyt ärjyvä fallos tunkeutuu miesuhristaan ulos kuin verinen äpärälapsi irvokkaasta kohdusta.

Alien on genressään ainutlaatuinen teos. Katsoja voi halutessaan syventyä sen seksuaaliseen kuvastoon tai tekijöiden piirtämään naissankaruuden kuvaan, tai yksinkertaisesti nauttia siitä pirullisen painostavana kauhupätkänä. Tunnelmassaan yhä päihittämätön Alien on vääjäämätön osa elokuvan historiaa, ja se laukaisi myös monta kauaskantoista uraa. Ridley Scott jatkoi Blade Runneriin, Thelma & Louiseen ja Gladiaattoriin, ja Sigourney Weaverin ura lähti nousukiitoon. Naisen ensimmäistä kunnollista elokuvaroolia kun seurasivat keskeiset roolit mm. Haamujengi-elokuvissa – sekä tietenkin Alienin kolmessa jatko-osassa. Neljännestä huhutaan.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa

Seuraa meitä

PINNALLA

Maika Monroe

It Follows

Aleksi Salonen | 23.06.

En ole vakuuttunut, että It Follows olisi erityisen älykäs kauhuelokuva, mutta ainakin se on helvetin pelottava.

Lue lisää »
Juhlia vietettiin Peter von Baghia muistellen. Kuva: Juho Liukkonen

Midnight Sun Film Festival 2015

Markku Ylipalo | 17.06.

Sodankylän elokuvajuhlat eli Midnight Sun Film Festival vietti juhlavuottaan osin haikessa merkeissä, Peter von Baghia muistellen.

Lue lisää »
Dakota Johnson

Fifty Shades of Grey

Aleksi Salonen | Blu-ray | 18.06.

EL Jamesin suositun sadomasoharlekiinin filmatisointi on karsittu, kylmä ja kiiltävä.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Maika Monroe

It Follows

Aleksi Salonen | 23.06.

En ole vakuuttunut, että It Follows olisi erityisen älykäs kauhuelokuva, mutta ainakin se on helvetin pelottava.

Lue lisää »
Magic Mike XXL

Magic Mike XXL

Kreeta Korhola | 01.07.

Huumaavan kesähitin jatko-osa on pettymyksellisen innoton toisinto – näyttävistä tanssinumeroistaan huolimatta.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Onnellinen perhe.

Turisti

Aleksi Salonen | Blu-ray | 04.06.

Miehen roolimalli jää lumivyöryn alle Ruben Östlundin piinallisen hauskassa lomadraamassa.

Lue lisää »
Dakota Johnson

Fifty Shades of Grey

Aleksi Salonen | Blu-ray | 18.06.

EL Jamesin suositun sadomasoharlekiinin filmatisointi on karsittu, kylmä ja kiiltävä.

Lue lisää »
Michael Keaton

Birdman

Aleksi Salonen | Blu-ray | 04.06.

Näytelmän kulisseihin sijoittuva musta komedia on alati liikkeessä, kierroksen arvoinen vuoristorata.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Seuraa meitä

Seuraa Filmgoeria Facebookissa
Seuraa Filmgoeria Twitterissä
Tilaa Filmgoerin sisältö RSS-syötteenä
Tsekkaa myös toimituksen leikekirja
Filmgoer Youtubessa
TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.

PARASTA JUURI NYT


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Antti Honkala

VASTAAVA TOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Marjo Eskola, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer RY 1999–2015
ISSN 1798-7202