Alien - kahdeksas matkustaja

Alien (1979)

  • 5

Vieras eliö tunkeutuu rahtialukseen ja iskee kyntensä miehistöön. Ridley Scottin mestariteos on tiivistunnelmainen kauhupala, pääosassa nuori Sigourney Weaver.

Anton Vanha-Majamaa
julkaistu 2009-07-22 / päivitetty 25.06. klo 16:04

KUVA 4

Harry Dean Stanton kohtaa muukalaisen
Harry Dean Stanton kohtaa muukalaisen 

KUVA 3

Kuuluisa ruokapöytäkohtaus, keskellä John Hurt
Kuuluisa ruokapöytäkohtaus, keskellä John Hurt 

KUVA 2

Yaphet Kotto, Sigourney Weaver ja Ian Holm
Yaphet Kotto, Sigourney Weaver ja Ian Holm 

KUVA 1

John Hurt ja suuri muna
John Hurt ja suuri muna 

Alien - kahdeksas matkustaja

Ohjaus Ridley Scott
Näyttelijät Sigourney Weaver, Tom Skerritt, Ian Holm, John Hurt
Maa Iso-Britannia / Yhdysvallat
Pituus 112 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1979 Brandywine Productions ja Twentieth Century-Fox Productions

Vuonna 1974 valmistui ohjaaja John Carpenterin ensimmäinen kokopitkä elokuva, Dark Star. Vaikka Carpenter tuli myöhemmin urallaan tunnetuksi kauhun saralla, oli halvalla tuotettu scifirymistely tyylilajiltaan parodia: uhkana elokuvassa olivat ajastuksestaan tiukasti kiinni pitävä Pommi sekä rantapalloa muistuttava avaruusolio.

Carpenter siirtyi debyyttinsä jälkeen rikostrillerin pariin ja räjäytti pankin Hyökkäys poliisiasemalle -klassikollaan. Dark Starin toista käsikirjoittajaa, Dan O’Bannonia, oli puolestaan puraissut scifikärpänen. Rantapallo-otuksen jälkeen mies oli kiinnostunut luomaan vakavan ja uhkaavan hahmon, jonka ympärille kietoa tarina. Sai alkunsa Memory-nimellä kulkenut projekti, jonka lopulliseksi nimeksi vaihtui myöhemmin Alien.

Sitten astui kuvaan Ridley Scott. Mainiolla Kaksintaistelijat-esikoiselokuvallaan vakuuttanut brittiohjaaja tarttui elokuvan ohjaksiin, sai budjetin tuplattua ja loi valkokankaalle puhdasta taikaa. Varmaa on, että ilman Scottin intohimoista paneutumista yksityiskohtiin ja tarkkaa kontrollia prosessin jokaisesta yksityiskohdasta ei Alienista koskaan olisi muodostunut sitä kauhuklassikkoa, jollaisena sitä nyt, 30 vuotta myöhemmin, juhlistetaan.

Tarina on yksinkertainen, eikä edes aikanaan järin omaperäinen. O’Bannon myöntääkin varastaneensa ideoita sieltä sun täältä – pääasiassa vanhoista scifiklassikoista, kuten elokuvista “Se” toisesta maailmasta ja Kielletty planeetta. Lähitulevaisuudessa arvokasta maa-ainesta halki avaruuden kuljettavan rahtialuksen miehistö herää syväunesta kesken matkan. Syynä on radiosignaali, mahdollinen hätäviesti, joka on lähtöisin läheiseltä planeetalta. Nostromo-niminen alus laskeutuu planeetalle tarkistamaan asiaa, ja kapteeni Dallas (Tom Skerrit) astuu alaistensa Kanen (John Hurt) ja Lambertin (Veronica Cartwright) kanssa sen pinnalle metsästämään hätäviestin lähdettä.

Kivisen maaston keskeltä paljastuu valtava, hylätyltä vaikuttava avaruusalus. Sen sisällä on jäänteitä vieraasta rodusta: valtava tila täynnä suuria munia. Kanen kasvoille hyökkää ja niihin kiinnittyy rapua muistuttava parasiitti (sittemmin facehugger), joka tainnuttaa uhrinsa ja jää tämän kasvoille lepotilaan. Kane kuljetetaan koomassa aluksen sairasosastolle.

Kotimatkalla muukalainen nostaa päätään, ja kujanjuoksu alkaa. Alussa taka-alalle jääneestä Ripleystä (Sigourney Weaver) alkaa kuoriutua keskeinen hahmo. Naiseen kiteytyy elokuvan jännittynyt vire, joka olosuhteiden muuttuessa purkautuu puhtaaksi pakokauhuksi.

Alien on enemmän kauhua kuin scifiä. Tieteisfiktiosta lainatuissa kulisseissa miehistöä kiusaava avaruusolio on kuin mikä tahansa Jason tai Michael – lyhyttä planeettavisiittiä lukuunottamatta toiminta on pakotettu ahtaisiin ja klaustrofobisiin käytäviin, joilla jokainen varjo on potentiaalinen uhka. Elokuva ei myöskään ui scifiteoksille usein ominaisissa ihmisyyden teemoissa, vaan keskittyy tiukasti kuvaamaan seitsemän ihmisraukan ahdinkoa hirviön armoilla.

Elokuvan rytmitys on mestarillinen. Alkutekstit asettavat rauhallisen temmon: Alien-teksti muodostuu hiljalleen valkokankaalle Jerry Goldsmithin minimaalisen kolinan säestyksellä. Jännitys rakentuu hitaasti, eikä sitä nykytrendin tapaan tuhrita merkityksettömään säikyttelyyn. Verkkainen alkupuoli piirtää kankaalle kuvan loputtomasta avaruudesta. Temmon kohotessa tämä samainen tila muuttuu paineeksi: äärettömän keskellä ainut pakotie on pieni hätäsukkula, johon kaikki eivät mahdu. Alienin on saatava uhrinsa.

Murroskohta on kuuluisa ruokapöytäkohtaus. Loputtomiin versioidussa ja lainatussa näytöksessä Alien ilmestyy aluksen miehistölle ja osoittaa vihamielisyytensä. 30 vuoden jälkeenkin kohtaus on pirullisen hieno ja tehokas, eikä vähiten siksi, että näyttelijöiden reaktioiden kerrotaan olevan suurelta osin aitoja.

Ja onhan vain osuvaa, että seksuaalisia analogioita tiheään viljelevän elokuvan selkäranka katkeaa kohtauksessa, jossa facehuggerin suorittamasta raiskauksesta syntynyt ärjyvä fallos tunkeutuu miesuhristaan ulos kuin verinen äpärälapsi irvokkaasta kohdusta.

Alien on genressään ainutlaatuinen teos. Katsoja voi halutessaan syventyä sen seksuaaliseen kuvastoon tai tekijöiden piirtämään naissankaruuden kuvaan, tai yksinkertaisesti nauttia siitä pirullisen painostavana kauhupätkänä. Tunnelmassaan yhä päihittämätön Alien on vääjäämätön osa elokuvan historiaa, ja se laukaisi myös monta kauaskantoista uraa. Ridley Scott jatkoi Blade Runneriin, Thelma & Louiseen ja Gladiaattoriin, ja Sigourney Weaverin ura lähti nousukiitoon. Naisen ensimmäistä kunnollista elokuvaroolia kun seurasivat keskeiset roolit mm. Haamujengi-elokuvissa – sekä tietenkin Alienin kolmessa jatko-osassa. Neljännestä huhutaan.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa

Seuraa meitä

PINNALLA

Matthew McConaghey

Interstellar

Aleksi Salonen | 06.11.

Christopher Nolanin kosminen kärsimysnäytelmä on täynnä ankaria valintoja ja henkeäsalpaaviä näkyjä.

Lue lisää »
Örkkejä.

Hobitti – Viiden armeijan taistelu

Aleksi Salonen | 10.12.

Kirjan loppulukuja pitkitetään suurella taistelulla ja väkinäisellä melodraamalla eli tie vain jatkuu jatkumistaan.

Lue lisää »
Boyhood on varhainen ennakkosuosikki.

Palkintokausi: 12 viikkoa Oscareihin – Kisa alkaa

Markku Ylipalo | KOLUMNI | 03.12.

Oscarit jaetaan 22. helmikuuta, mutta kamppailu palkinnoista käy jo kuumana.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Matthew McConaghey

Interstellar

Aleksi Salonen | 06.11.

Christopher Nolanin kosminen kärsimysnäytelmä on täynnä ankaria valintoja ja henkeäsalpaaviä näkyjä.

Lue lisää »
Anna Odell näyttelee ainoana itseään.

Luokkajuhla

Aleksi Salonen | 06.11.

Anna Odellin esikoisohjaus on notkea metaelokuva paljonpuhutusta aiheesta: koulukiusaamisesta.

Lue lisää »
Örkkejä.

Hobitti – Viiden armeijan taistelu

Aleksi Salonen | 10.12.

Kirjan loppulukuja pitkitetään suurella taistelulla ja väkinäisellä melodraamalla eli tie vain jatkuu jatkumistaan.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Jiro ja Nahoko tuulen pyörteissä.

Tuuli nousee

Aleksi Salonen | DVD | 11.11.

Hayao Miyazakin kypsä myöhäistyö nousee pitkän animaation vuorenhuipulle.

Lue lisää »
Shailene Woodley

Tähtiin kirjoitettu virhe

Kreeta Korhola | Blu-ray | 31.10.

Huippusuositun nuorten romaanin filmatisointi on parasta teinielokuvaa pitkään aikaan.

Lue lisää »
Nicholas Hoult, James McAvoy ja Hugh Jackman

X-Men: Days of Future Past

Kreeta Korhola | Blu-ray | 23.10.

Ryhmä X palaa valkokankaille jo seitsemättä kertaa elokuvassa, joka saattaa olla sarjan tähänastinen huippu.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Seuraa meitä

Seuraa Filmgoeria Facebookissa
Seuraa Filmgoeria Twitterissä
Tilaa Filmgoerin sisältö RSS-syötteenä
Tsekkaa myös toimituksen leikekirja
Filmgoer Youtubessa

PARASTA JUURI NYT


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Antti Honkala

VASTAAVA TOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Marjo Eskola, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer RY 1999–2014
ISSN 1798-7202