Minuutin arvio: Alaskan hurjapäät

Alaskan hurjapäät  (1960)

Alaskan hurjapäitä on helppo vihata.

Pseudowestern/seikkailuelokuva on tehty vahvasti pojat ovat poikia -mielentilassa. Ylösnostossa se alentaa molemmat sukupuolet.

Tämä Spencer ja Hill -farssin kehittyneempi muoto on lisäksi liian pitkä: kahden tunnin ajan se toistaa muutamaa tilannetta.

John Wayne eli Väinö on ystävänsä kanssa iskenyt kultasuoneen. Hän lähtee Seattleen noutamaan ystävänsä naista. Kaukorakas on kuitenkin ehtinyt avioitumaan; tilalle Väinö poimii samannäköisen ilolinnun.

Nainen, johon molemmat rakastuvat, hiertää välejä. Sitten on vielä konna, joka yrittää kaapata kultaesiintymää ja poika, joka haluaa miehistyä.

Alaskan hurjapäät on matalaotsaista junttihuumoria, jonka vitsit ovat tätä luokkaa: Wayne lyö nekkuun ja nauraa.

Juttu näyttää harmittomalta. Juuri siksi se ei sitä ole. Vanhentunut se ei suinkaan ole, sillä se on kuin perusblockbusterin karrikoidumpi versio.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Pan Vision (vko 48/2011). Kuva on hyvähkö laajakuva (#1). Ääniraita on mono englanti. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen

Hanki omaksi