Noin sadan sanan arviot ajankohtaisista julkaisuista
Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.
Spike Leen Oscar-ehdokkaaksi nostettu musta komedia kommentoi rasistisen vihan nykytilaa.
Amy Schumer ja Michelle Williams loistavat muutoin hieman latteaksi jäävässä komediassa itsevarmuuden tärkeydestä.
Tarkkanäköinen nuorisokuvaus koostaa ajantasaista kuvaa teini-iän ja erilaisuuden kurimuksesta vuonna 2018.
Kreikkalaisen myytin päivitys nykyaikaan toi Cannesin parhaan käsikirjoituksen palkinnon, ihan ansaitusti.
AIDS-aktivismikuvauksessa on välitöntä kiireellisyyden tuntua, joka erottaa sen jälkiviisaasta historiallisuudesta.
Tomb Raiderissa Alicia Vikander tekee Lara Croftista inhimillisen pelisankarin.
Ridley Scottin jännäri löysi itsensä elokuva-alaa ravistelevan ahdistelukeskustelun myrskyn silmästä.
Sukkela jatko-osa päivittää Jumanjin konsolipeliaikaan, mutta hahmot ovat suoraan 90-luvulta.
Oliver Assayas on selvästi inspiroitunut Kristen Stewartista.
Arviossa Luc Bessonin suuri avaruusooppera ja Charlize Theronin tähdittämä ultraväkivaltapommi ala John Wick.
Ruben Östlundin yhteiskunnallinen satiiri voitti Cannes’n pääpalkinnon vuonna 2017.
Paterson on haiku paitsi runoudelle, myös yksinkertaiselle elämälle ja tarkkaavaisuudelle.
Parhaan elokuvan Oscarin voittanut draama käsittelee oivaltavasti mustaa maskuliinisuutta ja homoseksuaalisuutta.
La La Land ei lopulta voittanut parhaan ohjaajan Oscaria, vaikka olisi sen ansainnut.
Teatraalinen trilleri leikittelee Sadella, Freudilla ja Dickenssillä.
Ajankohtainen draama nuoren sukupuoli-identiteetin hapuilusta on sympaattinen ja kaunis, katkera ja kivulias – ihan niin kuin elämä.
Kaunis ylistyslaulu kolmelle afrikkalais-amerikkalaiselle naiselle, joiden nerokkuus auttoi Yhdysvaltoja pääsemään avaruuteen.
Matti Rätön kengännauhabudjetilla valmistunut tyyli-iloittelu lunastaa omakustanne-elokuvantekemisen lupauksia.
Äijämäinen toimintakomedia yllättää suurella sydämellä ja pääparin kemialla.
Naisten äänioikeustaistelua kuvataan yksilön näkökulmasta. “Yksityinen on poliittista” voi tarkoittaa muutakin, kuin modernia identiteetipolitiikkaa.
Onko vika maailmassa vai minussa, kysyy Anomalisa.
Kaasukammioiden joukkomurhiin on sittenkin vielä uusia, avartavia näkökulmia.
Kunnon dinosaurus on Pixar-animaatioksi mammuttimainen pettymys.
Pika-arviossa Son Of Saul, Anomalisa, Suburra ja Suffragette.
Meksikon rajaseudulta puhaltaa hyytävä tuuli.
Mikään genrekliseiden täystyrmäys perinteinen urheiluelokuva ei ole, mutta Jake Gyllenhaal loistaa yhdessä uransa parhaista roolitöistä.
Thomas Vinterbergin klassikkofilmatisointi tarjoilee kauniita näkyjä ja kepeää romantiikkaa.
Näytelmän kulisseihin sijoittuva musta komedia on alati liikkeessä, kierroksen arvoinen vuoristorata.
Aavikkoelokuvassa soisi tuntevan hiekan silmissään ja lantiolla hiertävän vyön.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA