Arviot ja artikkelit

Klassikko- ja DVD-arvio: Veitsi vedessä (1962)
Roman Polanski oli laskemassa puolalaisen uuden aallon perustaa ensimmäisellä kokopitkällään Veitsi vedessä, joka on ylipäätänsä harvoja elokuvia, joita hän on kotimaassaan tehnyt. Kuriositeetin sijaan kyseessä on psykoanalyyttista draamaa tiheimmillään, polanskilaisuutta jo kehittyneelle tasolle vietynä. (Jaakko Kuitunen)

Klassikko- ja DVD-arvio: Inho (1964)
Hallusinatorinen Inho seuraa Polanskin esikoiselokuvassa Veitsi vedessä (1962) annettua johtolankaa, jossa kilpakosijoiden keskinäisestä kamppailusta ja sen tuloksista huolimatta päätäntävalta on naisella. Pienimuotoinen psykologinen ja feministinen näytelmä on tekijänsä parhaita. (Jaakko Kuitunen)

Klassikko- ja DVD-arvio: Cul-De-Sac — Umpikuja (1966)
Roman Polanskin kolmatta kokopitkää Cul-De-Sac – Umpikuja (1966) pidetään osittaisena sovituksena Samuel Beckettin näytelmästä Huomenna hän tulee (1949), mutta se on myös hyvin lähellä Polanskin kahta aiempaa työtä. Pinnalle nousevat jälleen valtapelin monet kasvot. Kaikkein paljaimmillaan esitetään manipulointi, joka on osa miehen ja naisen välistä suhdetta. (Jaakko Kuitunen)

Klassikkoarvio: Vampyyrintappajat (1967)
Vampyyrintappajat yhdistää kauhun ja komedian esimerkillisellä tavalla. Tulosta on pakko ihailla jo senkin takia, että kauhukomedia genrenä tuottaa lähinnä epäonnistumisia. Vampyyrintappajat jää usein mainitsematta Polanskin elokuvista puhuttaessa, vaikka se ansaitsee paikkansa. (Antti Honkala)

Klassikkoarvio: Chinatown (1977)
Monitasoinen dekkari onnistuu piilottelemaan loppuratkaisua aina viime metreille saakka. Polanskin luoma maailma (1930-luvun Los Angeles) on varsin koruton: kaikki tietävät jotain, kukaan ei kerro mitään, koska jokainen pelaa omaan pussiinsa mahdollisimman hyvin jälkensä peittäen. (Kari Glödstaf)

Elokuva-arvio: Oliver Twist (2002)
Oliver Twistissä yhdistyy Polanskin vuosien varrella kerätyt vahvuudet ja tunnistettava tyyli. Vuoden 2002 Pianisti on antanut kyvyt hallita suuria joukkoja ja lavasteita, kun taas alkuaikojen elokuvien kameraliikkeet ovat pysyneet vahvasti mukana. Polanski ei ole ikinä niin sanotusti pelännyt kameraa, vaan ottanut sen selkeäksi apuvälineeksi tarinan kertomisessa. (Otto Kylmälä)

DVD-arvio: Roman Polanski – Wanted and Desired (2008)
Dokumentti keskittyy kuvaamaan nimihenkilönsä elämää yhden kiintopisteen, vuoden 1977 raiskausoikeudenkäynnin kautta. Dokumentti ei aiheestaan huolimatta revittele, vaan pysyttelee yhden haastateltavansa sanoin pitkälti “faktoissa”. Jämäkkä ja asiallinen dokumentti on mediahistoriasta kiinnostuneille hyvä oppitunti. (Aleksi Salonen)

Elokuva-arvio: The Ghost Writer (2009)
Vähäeleisesti kuvattu ja kerrottu The Ghost Writer pitää tiukasti otteessaan koko kestonsa ajan. Harhaluulojen, paranoian ja outojen hahmojen varaan rakentuva juoni purkautuu ihailtavan luontevasti. Tunnelma on alusta asti häiriinnyttävä: Polanski vierittää tapahtumat valkokankaalle niiden roolia liikaa korostamatta, yllättävä käänne seuraa toistaan ilman sen kummempaa pohjustusta tai selittelyä. (Anton Vanha-Majamaa)

Lisää henkilökuvia