HENKILÖ
Ohjaaja: Pier Paolo Pasolini
PÄIVITETTY 22.08.2012 15:03
AKTIIVISET VUODET: 1954—1975
MERKKITEOKSET: Pummi (1961), Matteuksen evankeliumi (1964), Salo — Sodoman 120 päivää (1975)
GENRET: Draama, Historiallinen, Komedia, Romantiikka, Satiiri, Seikkailu
Internet Movie Database
Wikipedia

Pier Paolo Pasolini (5.3.1922—2.11.1975) oli italialainen elokuva-ohjaaja, käsikirjoittaja, romaanikirjailija ja runoilija — todellinen kulttuurin moniottelija, toisen maailmansodan jälkeisen Euroopan intellektuelli.

Eläessään Pasolini oli ristiriitainen ja pahennusta herättävä hahmo. Avoin homoseksuaalisuus ei sopinut kommunistiselle puolueelle, mutta hän piti itseään silti kommunistina. Törmäyskurssille hän päätyi myös katolisen kirkon kanssa, jonka valta-asema Italiassa on vahva.

Ateismista huolimatta Pasolinin elokuvissa nähdään runsaasti kristillistä merkkikuvastoa. Usein viitataan esimerkiksi siihen, kuinka perintö elää länsimaisessa taiteessa. Elokuvien tukijalka on ylipäätänsä kirjallisuuden valiot, välillä niiden modernit tulkinnat: Decamerone, Canterburyn tarinat, antiikin myytit, Danten Jumalainen näytelmä ja niin edelleen.

Hänen juhlituin elokuvansa Matteuksen evankeliumi (1964) esittää Jeesuksen neorealistiseen traditioon nojautuen lähes dokumentaarisella tarkkuudella. Poissa on myyttinen hahmo, tilalla on mies, lihaa ja verta.

Jäähyväiselokuva Salo — Sodoman 120 päivää (1975) on yksi elokuvahistorian kiistellyimmistä teoksista. Markiisi De Saden pienoisromaanin sovitus on muuttunut Pasolinilla nyky-yhteiskuntaan kohdistetuksi iskuksi, eräänlaiseksi vallankumousyritykseksi.

Salon kansantasavallassa ihmisorjiansa kiduttavat natsit toimivat Pasolinille vertauskuvana porvaristolle ja fasisteille, jotka Pasolinille lopulta ovat yksi ja sama ryhmä. Shokeeraava ulosteiden syönti on kannanotto eineskulttuuriin.

Pari viikkoa elokuvan ilmestymisen jälkeen Pasolini tapettiin raa’asti, lähes teloituksenomaisesti. Hänen päältään ajettiin hänen omalla autollaan useita kertoja. Vahvasti elävän legendan mukaan teon motiivina olisi ollut kontroversaali Salo. (Jaakko Kuitunen)

Elokuvatyöläinen CDON-verkkokaupassa

Arviot ja artikkelit


Klassikko- ja DVD-arvio: Mamma Roma (1962)
Kauniisti mustavalkoisesti kuvattu Mamma Roma kertoo herkkyydellä niiden ihmisten tarinaa, joiden väärät elämänvalinnat on niin usein tapana kuitata yksilön omalla heikkoudella. Maassa makaavaan potkiminen ei kai ole edes sadismia, vaan seurausta vallitsevasta vainoharhaisuuden tilasta. (Jaakko Kuitunen)

Klassikko- ja DVD-arvio: Matteuksen evankeliumi (1964)
Kaikki Kristus-hahmon ympärille vuosisatojen saatossa liitetty mystiikka on poissa. Elokuva on kaikin puolin kuvaamansa aikakauden näköinen, seikka, jota maskeeraamattomat amatöörinäyttelijät oivasti korostavat. Pasolinin lähestymistapa aihetta kohtaan on elokuvan suurin riski. Jeesus poikkeaa niin paljon totutuista opeistamme, että se saattaa aiheuttaa ongelmia monen katsojan kohdalla. (Kari Glödstaf)

Klassikko ja DVD-arvio: Decamerone (1971)
Decamerone aloittaa Pasolinin niin kutsutun elämän trilogian. Kyseessä on sovitus samannimisestä sadasta novellista koostuvasta teoksesta, jota pidetään novellikirjallisuuden starttipisteenä. Pasolini on ottanut mukaan kokoelman tarinoita, mutta tärkeämmälle sijalle nousee sen ajankuva, keskiaika, ja sen käsittelytapa. (Jaakko Kuitunen)

Klassikko- ja DVD-arvio: Canterburyn tarinoita (1972)
Canterburyn tarinat kattaa kymmenisen kertomusta romaanin kahdestakymmenestäneljästä. Kyseessä ei ole suora sovitus. Ehkei voida puhua edes adaptaatiosta, sillä elokuva on puhtaasti ohjaajansa näköinen. Se on Pasolinin elämän trilogian toinen osa ja monin verroin identtinen sitä edeltäneelle Decameronelle (1971), jälleen nimelliselle sovitukselle. (Jaakko Kuitunen)

Klassikko- ja DVD-arvio: Tuhat ja yksi yötä (1974)
Tuhat ja yksi yötä päättää Pasolinin elämän trilogian ja on samalla sarjan paras. Kuten sensuellin triptyykin aikaisemmat osat Decamerone (1971) ja Canterburyn tarinoita (1972), myös päätösfilmi nojautuu klassiseen kirjallisuuteen. Nyt on siirrytty Euroopan kulttuurialueelta kuumaan Lähi-itään ja fokuksesta on kadonnut uskonto. (Jaakko Kuitunen)

Klassikko- ja DVD-arvio: Salo — Sodoman 120 päivää (1975)
Saló on monin tavoin poikkeuksellinen äärikokemus, jota voi elokuvan sijaan kutsua poliittiseksi hyökkäykseksi, vallankumousyritykseksi. Se on depressiivinen siinä mielessä, että se kertoo ohjaajansa menettäneen kaiken uskon maailmaan ja sen hyvyyteen. Huumori, rakkaus ja aistillisuus olivat Salóa edeltäneen elämän trilogian orgaaninen osa. Tässä on pelkkää vihaa. (Jaakko Kuitunen)



Lisää henkilökuvia


PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202