Lars von Trier (syntynyt 30.4.1956) on tanskalainen ohjaaja auteur-käsitteen merkityksessä, distinktiivisen tyylin omaava elokuvantekijä. Tanskalaisista ohjaajista hän on menestynein sitten Carl Theodor Dreyerin.
Trierin vanhemmat olivat utopiaan uskovia kommunisteja. Hänen kasvatuksensa oli radikaalilla tavalla vapaata. Tästä seurasi se, että kun poika meni kouluun, ei hän kyennyt kapinoimatta noudattamaan sen normeja. Koulu päättyi kuudenteen luokkaan.
Sisään Kööpenhaminan elokuvakouluun Trier pääsi luomallaan elokuvallaan, mutta instituutio oli muotojäykkä. Trier oli jatkuvasti kahnauksissa opettajien kanssa. He esimerkiksi neuvoivat, ettei kertojaääntä, yksinkertaisia välitekstejä tai takautumia saisi käyttää. Trier rikkoi sääntöjä myös provosoidakseen.
90-luvulla Trier oli tanskalaisen Dogme 95 -kollektiivin johtavia hahmoja. Julistuksessaan ryhmä asetti elokuvan tekemiselle tarkat säännöt pyrkimyksenään puhdistaa elokuva turhasta kuonasta. Sääntöjä ovat muun muassa elokuvan kuvaaminen kokonaan oikeilla kuvauspaikoilla käsivarakameralla värifilmille. Ohjaajaa ei saa mainita lopputeksteissä eikä erikoistehosteita käyttää.
Viimeistään brechtiläisestä etäännytyksestä voimansa hakeva Dogville (2003) irrotti Trierin Dogme 95 -liikkeestä. Americanaa, amerikkalaisia ja Amerikkaa, analysoiva elokuva sai vuonna 2005 jatko-osan Manderlay. Sarjan on määrä venyä trilogiaksi.
Amerikka-sarjaa edeltää sirpaloitunutta Eurooppaa käsittelevä trilogia, joka sisältää elokuvat The Elements of Crime (1984) ja Epidemic (1987) sekä Trierin ensimmäisen todellisen läpimurron Europe (1991).
Elokuvien lisäksi Trier on luonut ylistetyn tv-sarjan Valtakunta (1994, 1997). Kahdeksasta lähes kokopitkän elokuvan mittaisesta jaksosta koostuvaa bisarria teosta on kuvailtu tanskalaiseksi Twin Peaksiksi. Tapahtumat sijoittuvat Kööpenhaminan kaupunginsairaalaan, joka on rakennettu kirotulle maaperälle.
Dokumentin Von Trierin 100 silmää mukaan Trier on foobikko, joka pelkää monia asioita, ehkä eniten sitä, että on kykenemätön kontrolloimaan itseään. Hänen sisällään käyvät kamppailua voimat, joihin hän ei voi vaikuttaa kuin Freudin opetuksissa.
Fobioiden vuoksi esimerkiksi Dogville (moraalinäytelmä, jota syytettiin Amerikan vastaisuudesta) kuvattiin Ruotsissa — kuvausta Amerikasta ei tehty lähellekään Amerikkaa. Trier ei uskalla matkustaa lentokoneella, joten Cannesiinkin hän kulki junalla.
Ainut keino sulkea ahdistava maailma on luoda. Hän lainaa Danten ajatuksia antaessaan syyn sille, miksi hän käsittelee pahuutta: Taivaasta ei voi kirjoittaa. Esimerkiksi rankka Antichrist (2009) on juuri omakohtaisen parisuhdehelvetin läpikäyntiä, eräänlainen terapiatyö ja tulella puhdistus.
Elokuvatyöläinen CDON-verkkokaupassa
DVD-arvio: Von Trierin 100 silmää (1997)
Tanskalaisen elokuvan “kauhukakaran” Lars von Trierin muotokuva Von Trierin 100 silmää (1997) olisi syytä tehdä nyt uusiksi. Kyse ei ole heikosta laadusta, vaan ymmärrettävästi sen aikajänteen katkeamisesta vuoteen 1997. Ajankohdan jälkeen hän on ohjannut kokeelliset ”Amerikka-elokuvat” Dogville (2003) ja Manderlay (2005), “Björk-musikaali” Dancer in the Darkin sekä jälleen katsojat/kriitikot kahtia jakaneen Antichristin (2009). (Jaakko Kuitunen)
Elokuva-arvio: Manderlay (2005)
Trierin Amerikka-trilogian ensimmäisen osan, Dogvillen, jälkeen Trier on poiminut Amerikan historiasta lähempään tarkasteluun mustan väestön epäoikeudenmukaisen kohtelun. Manderlay on suoranaista jatkoa sille, mihin Dogville jäi. (Otto Kylmälä)
Elokuva-arvio: Koko homman pomo (2006)
”Avauksia yrityskulttuuriin” voisi toimia alaotsikkona Lars von Trierin kipeälle farssille Koko homman pomo (2006). Välityön tai tyyliharjoitelman sijaan se on sataprosenttista Trieria, vähintään yhtä korkeaoktaavisesti nykyaikaan kytkettynä. Se on täyttä silmänkääntöä, ja tarkasti mitoitettua. (Jaakko Kuitunen)
DVD-arvio: Antichrist (2009)
Onko Antichrist puhallus, jossa Händelin musiikki, kristillinen teologia, Hieronymus Boschin ja Pieter Brueghelin maalaustaide sekä psykoanalyysi on sullottu camp-viihteen karsinaan? Vai onko Trier luonut vakavan kiertoajelun parisuhdehelvettiin, joka kielii tekijänsä piilevästä naisvihamielisyydestä? Kyllä ja ei. (Jaakko Kuitunen)
Elokuva-arvio: Melancholia (2011)
Lars von Trierin kaunis maailmanloppu on rikas meditaatio tyhjyydestä ja tarinoista, sisällöstä ja muodosta. Rituaalien ja rahan ihmisyhteisö koettelee ohjaajan alter ego Justinea, joka löytää kyvyn luoda uudestaan vasta katsottuaan kuolemaa silmiin. (Aleksi Salonen)
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA