HENKILÖ
Ohjaaja: John Ford
PÄIVITETTY 18.11.2010 18:06
Kuva: Wikipedia
AKTIIVISET VUODET: 1917—1966
MERKKITEOKSET: Vihan hedelmät (1940), Vaitelias mies (1952), Etsijät (1956), Mies joka ampui Liberty Valancen (1962)
GENRET: Draama, Mykkäelokuva, Rikos, Western
Internet Movie Database
Wikipedia

Elokuvatyöläinen CDON-verkkokaupassa

Arviot ja artikkelit


Elokuva-arvio: Just Pals (1920)
John Fordin ensimmäinen Fox-elokuva, loppuvuodesta 1920 valmistunut Just Pals kertoo pienen amerikkalaiskaupungin kouluja käymättömästä pummista, Bimistä (vakuuttava Buck Jones), joka tutustuu orpoon kymmenvuotiaaseen Billiin (George E. Stone). He ystävystyvät ja varsin pian Bim oivaltaa, että hänen on pojan vuoksi muututtava ja näytettävä tekemisillään tälle esimerkkiä. (Kari Glödstaf)

Elokuva-arvio: Rautahepo (1924)
Itse tarina on kuorrutettu toiminnalla, huumorilla sekä ripauksella romantiikkaa. Kokonaisuus ei kestä kuitenkaan aivan täysin koossa, sillä toisinaan tuntuu, että Ford on halunnut ottaa mahdollisuudestaan kaiken irti ja niinpä elokuva sortuukin paikoin yliyrittämiseen. Mukana on niin biisoninmetsästystä kuin karjanajoakin, vilahtavatpa elokuvassa myös Buffalo Bill, Wild Bill Hickok sekä Abraham Lincolnkin. (Kari Glödstaf)

Elokuva-arvio: Kolme huonoa miestä (1926)
Kolme huonoa miestä ei onnistunut herättämään missään vaiheessa suuren yleisön kiinnostusta. Fox teki kaikkensa saadakseen elokuvasta myyvän, mutta huolimatta siitä, että yhtiö jopa lyhensi alkuperäisversiota reilusti, ei yleisö innostunut näkemästään. Foxin toimintatavat puolestaan raivostuttivat Fordin, joka ilmoitti, ettei halunnut olla missään tekemisissä elokuvansa kanssa. Kolmen huonon miehen menestymättömyys ei ole selitettävissä kuin yleisön mielipiteiden ja makujen äkillisillä muutoksilla, sillä elokuvana se on laadukas ja viihdyttävä western, jonka parissa ei käy aika pitkäksi. (Kari Glödstaf)

Elokuva-arvio: Hangman’s House (1928)
Hangman’s House on jäänyt suotta Neljä poikaa –elokuvan varjoon, vaikka onkin kokonaisuudeltaan huolitellumpi ja tasapainoisempi teos kuin Fordin arvostettu sotaelokuva. Laadukkaat näyttelijät, huippuunsa viritetty tuotanto ja Fordin napakka ohjaus tekevät tästä yhden mykkäelokuvakauden hienoimmista ”unohdetuista” elokuvista. Historiallista arvoa tällä on tosin senkin vuoksi, että John Wayne tekee ensimmäisen tunnistettavan esiintymisensä Fordin elokuvissa. (Kari Glödstaf)

Elokuva-arvio: Born Reckless (1930)
Äänielokuva ei huolettanut John Fordia lähellekään yhtä paljon kuin monia muita Hollywood-veteraaneja. Fordilla oli studion täysi tuki takanaan, joten yhden tai vielä kahdenkaan heikomman elokuvan seurauksena hänen uransa ei nousisi pystyyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei Fordilla olisi ollut omat hankaluutensa uusien elokuvantekotapojen vuoksi. Hyvä esimerkki heikosta John Ford –elokuvasta on keväällä 1930 ensi-iltansa saanut gangsteridraama Born Reckless. (Kari Glödstaf)

Elokuva-arvio: Naisen tie (1933)
Vuosi 1933 oli ensimmäinen ”suuri menestysvuosi” John Fordille sitten mykän kauden. Ford oli viettänyt edellisvuoden kiertolaisena tehden elokuvat niin Universalille kuin M-G-M:llekin, kunnes palasi takaisin Foxille kahden lupaavan aiheen innostamana. Ensimmäinen, kesällä 1933 ensi-iltansa saanut melodraama Naisen tie kertoo maailmansotaan liittyvän amerikkalaisnuorukaisen kovapintaisesta ja ylpeästä äidistä, joka itsekkyydellään aiheuttaa paljon harmia ja surua niin itselleen kuin läheisilleenkin. (Kari Glödstaf)

Elokuva-arvio: Tuomari Priest (1934)
Tuomari Priest on rauhallisesti etenevä draama elämän perusasioista, suvaitsevaisuudesta ja anteeksiannosta. Se on kauttaaltaan toimiva teos, joskin tarina voisi joissain paikoissa edetä nopeamminkin. Suotta unohdettu John Ford –klassikko, jonka maailmaan ohjaaja palasi kaksi vuosikymmentä myöhemmin hienossa Ja aurinko paistoi… (1952) –teoksessaan. (Kari Glödstaf)

Klassikkoarvio: Kansan sankari (1939)
”Kaikkien aikojen elokuvavuonna” valmistunut Kansan sankari lukeutuu niihin elokuviin, joita ei kerran nähtyään voi unohtaa. Sen visuaalinen kauneus ja harras näytteillepano yhdistettyinä koskettaviin henkilöhahmoihin ja ensiluokkaisiin näyttelijäsuorituksiin nostavat Kansan sankarin korkealle suurista amerikkalaisklassikoista puhuttaessa. (Kari Glödstaf)

Klassikkoarvio: Vihan hedelmät (1940)
Elokuvan osakseen saama vastustus ei hämmästytä, sillä Vihan hedelmät on erittäin vaikuttava elokuva talouskriisin aikaisesta maailmasta, jossa ihmishenki ei ollut minkään arvoinen. Ainoa mikä ratkaisee, on raha, ihmisten tulevaisuudella saati menneisyydellä ei ole mitään merkitystä. (Kari Glödstaf)

Elokuva-arvio: He antoivat kaikkensa (1945)
He antoivat kaikkensa on kiihkottomasti toteutettu, melkeinpä hawksilainen kertomus amerikkalaissotilaista sodan myllerryksessä. Tämän vuoksi Fordin elokuva onkin piristävä poikkeus niistä lukuisista sotaelokuvista, joita tänä päivänä syydetään markkinoille. (Kari Glödstaf)

Klassikko- ja DVD-arvio: Aavikon laki (1946)
Aavikon laki ei ole tyypillinen western. Ford ei lähde missään vaiheessa kertomaan tarinaansa lännenelokuvista tutun, toiminnantäyteisen mallin mukaan, vaan tarina kulkee verkkaisesti eteenpäin. Toiminnan sijaan hän keskittyy enemmän Wyatt Earpiin ja Doc Hollidayhin sekä heidän keskinäisiin väleihinsä aina naisasioita myöten. (Kari Glödstaf)

Klassikkoarvio: Apassilinnakke (1948)
Paitsi kertomus Custerista, jota Owen Thursday selkeästi edustaa, on Apassilinnake myös häpeilemättömän suorasukainen ja paljastava kuvaus niistä lukuisista valheista, joita intiaaneille syötettiin ja joiden avulla heidät myös lopulta tuhottiin. Kiero, paloviinaa ja aseita kauppaava intiaaniasiamies sekä apasseja hanakasti teurastava Thursday edustavat hahmoja, jotka vielä tuohon aikaan usein lakaistiin maton alle, mutta jotka ovat tänä päivänä jokaisen historiaa vähänkään lukeneen tiedossa. (Kari Glödstaf)

Elokuva-arvio: Pako yli aavikon (1948)
Ratsuväkitrilogian varjoon suotta jäänyt Pako yli aavikon on laatuwestern. Sen silmiinpistävin heikkous on muuta materiaalia köykäisempi lopetus, mutta muuten siinä ei valittamista olekaan. Ei tämä aivan Fordin kirkkaimpaan parhaimmistoon yllä, mutta silti siinä on jotain sellaista, joka nostaa elokuvan omien westernsuosikkieni joukkoon. Tämä tyylikäs elokuva jaksaa viihdyttää katselukerta toisensa jälkeen. (Kari Glödstaf)

Klassikkoarvio: Rio Grande (1950)
John Fordin ratsuväkitrilogian päätösteos, vuonna 1950 valmistunut Rio Grande ei ole koskaan noussut kahden aiemman osan tasolle ainakaan mitä arvostukseen tulee – edes Ford ei tuntunut noteeraavan elokuvaansa juuri miksikään. Täytyy myöntää, että itsekin pidin Rio Grandea vanhojen muistikuvieni perusteella korkeintaan keskinkertaisena elokuvana, mutta aina silloin tällöin tekee hyvää tarkistaa mielipiteitään. Ei Rio Grande sentään Fordin suurimpia teoksia ole vieläkään, mutta seisoo ylväänä muiden ratsuväkielokuvien rinnalla olematta yhtään niitä heikompi. (Kari Glödstaf)

Klassikkoarvio: Wagonmaster – rajarosvojen voittaja (1950)
Wagonmaster on erilainen Ford-western jo senkin vuoksi, ettei siinä ole suurimpia tähtiä (John Wayne, Henry Fonda) mukana lainkaan – itse asiassa kumpikaan heistä ei olisi sopinut tähän elokuvaan. Ward Bond on sen sijaan mukana ja hänen esittämänsä äkkipikainen pastori, jonka suusta kuullaan muutakin kuin hengellistä sanomaa, on elokuvan hahmoista kaikkein paras. Harry Carey Jr. on pätevä hieman hömelönä hevosmiehenä, Ben Johnson tekee niin ikään tyylikästä työtä. Pienemmissä osissa nähdään koko joukko Fordin luottonäyttelijöitä. (Kari Glödstaf)

Klassikkoarvio: Kapteeni Flagg (1952)
Kapteeni Flagg on elokuva, josta ei olisi halunnut löytää John Fordin nimeä. Kelvolliset näyttelijäsuoritukset sekä Joe MacDonaldin onnistunut Technicolor-kuvauskaan eivät poista sitä tosiasiaa, että Kapteeni Flagg on tyhjänpäiväinen ja anteeksiantamattoman heikko elokuva, jollaisia ei odottaisi näkevänsä enää 1950-luvulla, varsinkaan suuren tuotantoyhtiön ja vielä suuremman ohjaajanimen tekemänä. (Kari Glöstaf)

Elokuva-arvio: Mogambo (1953)
Suurella budjetilla tehty Mogambo on puhdasverinen viihde-elokuva, yrittämättäkään olla mitään syvällisempää. Kokonaisuus on toimiva, eikä elokuvassa suurempaa valittamista olekaan. Mikäli safarielokuvat kiinnostavat, kannattaa katsastaa Howard Hawksin hieno Hatari! (1962), jossa pääosaa esittää John Wayne. (Kari Glödstaf)

Elokuva-arvio: Cheyenne (1964)
John Fordin myöhäistuotannon kiinnostavin teos on omalla kohdallani miehen viimeiseksi westerniksi jäänyt Cheyenne. Mielikuvituksen laukkaan nostava nimi, kiinnostava aihe sekä elokuvan myötä jätetyt jäähyväiset Monument Valleylle nostavat odotukset pilviin. Aivan joka osa-alueella nämä eivät täyty, mutta kelpo teos Fordin suurelokuva kaikesta huolimatta on. (Kari Glödstaf)



Lisää henkilökuvia


PINNALLA

Jonas Dassler

Kultainen hansikas

| 19.11.

Historia häilyy saastaista sarjamurhaajasaagaa vastenmielisempänä painajaisten Reeperbahnilla.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Krista Kosonen ja Pekka Strang

Koirat eivät käytä housuja

| 24.11.

Kosonen ja Strang vakuuttavat täysillä viiden tähden tummassa BDSM-romanssissa surusta ja suloisesta kivusta.

Lue lisää »
Jonas Dassler

Kultainen hansikas

| 19.11.

Historia häilyy saastaista sarjamurhaajasaagaa vastenmielisempänä painajaisten Reeperbahnilla.

Lue lisää »
Joel Kinnaman

Kolme sekuntia

| 27.11.

Korruptio ja puolalainen mafia kurittavat perhettään kalterien takaa puolustavaa ex-linnakundia.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202