HENKILÖ
Ohjaaja/näyttelijä: Charles Chaplin
PÄIVITETTY 22.11.2010 12:12
Kuva: Columbia Pictures Corporation
AKTIIVISET VUODET: 1895—1976
MERKKITEOKSET: Kultakuume (1925), Kaupungin valot (1931), Nykyaika (1936), Diktaattori (1940)
GENRET: Draama, Klassikot, Komedia, Mykkäelokuva, Romantiikka
Internet Movie Database
Wikipedia

Elokuvatyöläinen CDON-verkkokaupassa

Arviot ja artikkelit


Klassikko- ja DVD-arvio: Chaplinin poika (1921)
Charles Chaplinin ensimmäinen pitkä elokuva, vuonna 1921 ensi-iltansa saanut Chaplinin poika valmistui aikana, jolloin komediat olivat pääsääntöisesti muutaman kelan mittaisia hassutteluja ilman mitään syvällisempää. Chaplin halusi elokuviltaan kuitenkin enemmän ja hän olikin jo vuosien ajan suunnitellut pitkää elokuvaa, jossa yhdistyisivät puhdas komedia sekä koskettava draama siten, että ne tukisivat toisiaan luonnollisesti ilman, että kumpikaan elementti tuntuisi itsetarkoitukselliselta tai työntäisi toisen taka-alalle. (Kari Glödstaf)

Elokuva- ja DVD-arvio: Nainen Pariisissa (1923)
Nainen Pariisista sai lehdistön ja kriitikoiden vankkumattoman ihailun osakseen. Elokuvaa ylistettiin parhaimmaksi Hollywoodissa koskaan tehdyksi draamaksi ja tällaisen ylistyksen jälkeen näytti siltä, että se osoittautuisi Chaplinin suurimmaksi ja menestyneimmäksi siihen mennessä tehdyksi elokuvaksi. Toisin kuitenkin kävi. Muutaman viikon jälkeen yleisömäärät putosivat romahdusmaisesti, sillä he eivät halunneet nähdä suosikkinsa elokuvaa, jossa tämä ei itse näyttelisi. (Kari Glödstaf)

Klassikkoarvio: Kultakuume (1925)
Chaplin aloitti Kultakuumeen teon intensiivisesti eikä hänelle tyypillisistä luomisvaikeuksista ollut tietoakaan. Kuvaukset etenivät hyvää vauhtia ja vuosi elokuvan projektin sysäämisen jälkeen elokuva oli jo suurimmalta osin kuvattu. Silloin pääosanesittäjäksi valittu Lita Grey sekoitti elokuvan teon täysin: hän oli raskaana Chaplinille ja vieläpä alaikäisenä. Ainoa mahdollisuus, jolla Chaplin pystyi välttämään mahdollisen vankilatuomion, oli mennä naimisiin vastanäyttelijänsä kanssa. (Kari Glödstaf)

Elokuva-arvio: Sirkus (1928)
Charles Chaplinin neljäs pitkä elokuva sijoittuu kiertävään, yleisökadosta kärsivään sirkukseen. Klovnit eivät naurata ja muutenkin meno areenalla on vähän niin ja näin. Kesken tavanomaisen, tylsän esityksen, areenalle säntää poliisin takaa-ajama Kulkuri, joka toilailuillaan saa yleisön räjähtämään naurusta. Se vaatii saada nähdä “hassun miehen” toilailuja lisää ja niinpä sirkuksen johtaja kiinnittää Kulkurin seurueeseen. Tästä alkaa tarina, josta ei puutu vauhtia, jännitystä, romantiikkaa ja hauskoja tilanteita. (Kari Glödstaf)

Klassikko- ja DVD-arvio: Kaupungin valot (1931)
Kaupungin valot on ensisijaisesti suuri rakkauselokuva. Ensimmäistä kertaa Kulkuri kohtaa henkilön, jonka kanssa hän tuntee olonsa tasavertaiseksi ja joka ei naura hänelle. Heidän rakkauttaan ei haittaa edes epävarmuus siitä, rakastaisiko tyttö häntä, mikäli saisi näkönsä takaisin. Pyyteettömästi Kulkuri on valmis mihin vain, jotta voisi auttaa tyttöä. Heidän rakkaustarinansa on huomattavasti paremmin rakennettu ja toteutettu kuin esim. Paul Lenin Nauruihmisessä, jossa päähenkilöiden lähtökohdat olivat hyvin samanlaiset. (Kari Glödstaf)

Klassikko- ja DVD-arvio: Nykyaika (1936)
Chaplin jätti elokuvallaan hyvästit niin mykälle elokuvalle kuin sen kuuluisimmalle hahmolle, Kulkurille. Vaikka hän pitkään olikin toista mieltä, päätti hän antaa Kulkurille pienen äänipätkän elokuvan lopussa. Nonsense Song, tarjoilijana toimivan Kulkurin soololaulu, oli ensimmäinen kerta kun Chaplinin ääni kuului valkokankaalla. (Kari Glödstaf)

Klassikko- ja DVD-arvio: Diktaattori (1940)
Diktaattori on kertomus kahdesta täysin erilaisesta, toisiaan ulkonäön puolesta täydellisesti muistuttavasta henkilöstä. Toinen heistä on juutalainen parturi, joka loukkaantuu ensimmäisen maailmansodan melskeessä ja menettää muistinsa. Kun hän vuosien kuluttua palaa kotikaupunkiinsa, on kaikki dramaattisesti muuttunut: maata hallitsevan kaksoisristipuolueen ylin johto on asettanut juutalaiset suurennuslasin alle ja tarkkailee heidän toimiaan herkeämättä. (Kari Glödstaf)

Klassikko- ja DVD-arvio: Ritari Siniparta (1947)
Ritari Siniparta muodostui katastrofiksi. Vika ei ollut elokuvassa, vaan amerikkalaisten suhtautumisessa Chapliniin. Chaplinin vastainen propaganda oli pitänyt huolen siitä, että hän alkoi olla erittäin epäsuosittu maassa, joka vielä vuosikymmentä aikaisemmin oli osoittanut hänelle kunnioitusta komedian suurimpana mestarina. Chaplinin henkilökohtaiset ongelmat ja niiden ruotiminen lehdistössä vaikuttivat luonnollisesti myös elokuvan menestykseen. Erityisen paljon amerikkalaisia ärsytti elokuvan loppu, jossa Verdoux kyseenalaistaa niin sodan kuin uskonnonkin. Siniparran lopun puheenvuorot ovat Chaplinia aidoimmillaan, tosin astetta kyynisempiä kuin mitä Diktaattorin lopussa koettiin. (Kari Glödstaf)



Lisää henkilökuvia


PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202