Seikkailu on visuaalisesti herkullinen, muttei aiheistoltaan lukeudu sarjakuvamaestron kiinnostavimpiin.
Matinea-ajan puhdasviivaisista seikkailuista alkujaan inspiroitunut Hergé ja tyylin Indiana Joneseillaan herättänyt story-ride-ekspertti Spielberg kohtaavat vihdoin. Julkaisussa euroennakon saava seikkailu on visuaalisesti herkullinen, muttei aiheistoltaan lukeudu sarjakuvamaestron kiinnostavimpiin.
Vaikka nimi on Suomessa Yksisarvisen salaisuus, sisältyy ensimmäiseen 3D-animoituun Tinttiin myös jaksoja tarinoista Kultasaksinen Rapu ja Rakham Punaisen Aarre. Nämä lyhyinä strippeinä julkaistut ja apoliittiset teokset ovat Spielbergin 80-luvun töille lähisukulaista harmitonta seikkailuviihdettä.
Steven Moffatin, Edgar Wrightin ja Joe Cornishin käsikirjoituksen voi sanoa avolouhivan Hergén tuotantoa: tutut hahmot ja vauhdikkaimmat käänteet on paketoitu lähes pysähtymättömäksi vuoristoradaksi, joka vaivoin säilyttää vaikutelman täysimittaisesta tarinasta.
Lisänimi “nuori lehtimies” on Tintin tämän kauden seikkailuissa helppo unohtaa. Klassisessa macguffin-juonessa jahdataan johtolankoja miljööstä toiseen, niin että pian jo unohtuu miksi. Spielbergin Tintti on, kuten arvata saattaa, pikemmin nuori Indiana Jones.
Tintti-tutkija Tom McCarthy on lisäksi pannut merkille, että elokuvan keskeinen juoni, jossa kapteeni Haddockin verenperimä oikeuttaa kulta-aarteeseen, kääntää Hergén päämäärät päälaelleen. Juoppo merikapteeni kun on Aurinkokuninkaan äpäräpojan sukua ja esi-isä Sir Haddockin “palkkioksi” saama Moulinsartin linna pilaa monarkian ajatuksesta. Nimi Haddock viittaakin ranskaksi väärennökseen ja tarina Hergén omiin, Belgian kuninkaaseen yhdistettyihin sukujuuriin.
Merkityksestä riisuttuna lastenmielisten vauhtiviihteenä Yksisarvisen salaisuus on A-luokkaa. Sen kekseliään monimutkaiset takaa-ajot, paot, vaellukset ja pakkolaskut innostavat kuten sarjakuvassa. John Williamsin kevyesti moderni musiikki erottuu positiivisesti säveltäjän itseään toistavasta tuotannosta.
Peter Jacksonin johtaman WETA-studion värikylläinen, tekstuureiltaan fotorealistinen maailma on yksi näyttävimpiä 3D-animaatiotekniikalla luoduista. Piirteiltään sarjakuvamainen hahmojoukko ei myöskään kärsi Napapiirin pikajunan epäkuolleista vaikutelmista.
Tintti-hengestä on nyt tavoitettu seikkailun puoli. Toinen eli eksotismin ylittävä kiinnostus kuvattuihin ympäristöihin ja ihmisiin, ilkikurisuus instituutioita kohtaan, poliittiset teemat sekä pyrkimys realismiin jää sen sijaan kaupallisuuden varjoon.
Tekstittämättömissä HD-laatuisissa ekstroissa muun muassa Jacksonin ja Spielbergin Tintti-muisteluja ja elokuvan taustaprosessin varsin seikkaperäisiä selvityksiä, animaatiotekniikan esittelyä, kiinnostvaa kuvaa eriskummallisista kuvauksista ja muuta laadukasta, asiavetoista materiaalia (yhteensä 96 minuuttia). Vain kommenttiraita puuttuu.
Teksti: © 2011 Aleksi Salonen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA