Zombiesäikyttelyä ja katastrofielokuvaa sekoittavan elokuvan toiminta on rasittavasti ohjattua.
World War Z:ssä zombie-epidemia valtaa maailman. Pelastus on katastrofihommat jo kertaalleen jättäneen perheenisä Gerry Lanen (Brad Pitt) käsissä. Omaperäistä jutussa on vain yhdistelmä, joka miksaa elokuvasta 28 päivää myöhemmin tuttua intiimiä selviytymiskauhua ja keskimääräisen katastrofielokuvan spektaakkelimaisia vyöryjä, zombie-vyöryjä tässä tapauksessa.
Ohjaaja Marc Foster – jonka meriitteihin lukeutuvat myös onnistuneet Aidosti outoa ja Monster’s Ball – antoi uudistetulle Bond-sarjalle kaoottisen Greengrass-esteetiikan Qantum of Solacessa.
Rytmiikan ja henkilövetoisen draaman taitajaksi World War Z:ssäkin pystyvän Fosterin valinta toiminnallisen elokuvan kippariksi osoittautuu tälläkin kertaa Pyrrhoksen voitoksi. Leikkaajina ja kuvaajina mukana ovat Bondissa nähdyn visuaalisen tyylin konkarit.
Isä-Pittin sekä perheen (äitinä The Killingin Mireille Enos) velvollisuuksien ristiveto suurempien voimien kanssa on toki täysin kliseisen, mutta ammattimaisen linjakas, hetkin lähes koskettava. Se on tämän päivän ja kokoluokan spektaakkeleissa yllättävän harvinaista.
Mutta hinta kelvollisista emotionaalisista juurista on kova, kun zombie-pitoiset signatuurihetket on leikattu silpuksi ja kuvattu katupora toisessa kädessä, siis vailla huolta tilallisista suhteista tai tyydyttävistä syy-seurausketjuista. Kurja tyyli on pinnalla Hollywoodissa, mutta Foster työrymineen on omaksunut sen suurella antaumuksella.
Tuotantovaikeuksissa kieriskellyt jännäri, jonka kuvauksista kolmannes piti uusia, koostuu suurilta osin budjettitietoisesta lähikauhusta, jossa esteettisesti halvoilta shokkiefekteiltäkään ei vältytä. Massakohtausten – joiden kliimaksina nähdään teknisesti vaikuttava, hengityksen salpaava Jerusalemin tuhoutuminen zombielaumojen käsissä (tuskin sentään poliittisena allegoriana) – säästelevä annostelu kantaa vielä loppunäytökseen, mutta sen laboratoriotiloihin sijoittuva hiippailu on nähdyn jälkeen suuri pettymys. Vaikuttaa selvältä, että rahahanat on suljettu kriittisellä hetkellä.
Ansioksi luettakoon sensitiivinen ihmiskuva, jossa sekä alaluokkainen latinoperhe että hämärältä vaikuttava huumehörhö auttavat perhettä ennakko-odotuksia uhmaten.
Lisämateriaaleina seitsemän minuuttia pidennetty versio elokuvasta sekä esittelypätkät: Matka vuoden 2006 lähdekirjan ilmestymisestä tuotantoon (8 min), tieteellisen tautatyön näkyminen elokuvassa (7 min) ja neliosainen kuvaus elokuvan tuotantoprosessista (yht. 36 min).
Teksti: 2013 Aleksi Salonen
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA