On vaikea uskoa, että tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä kun brittiromkomien klassikoihin lukeutuva Rakkautta vain ilmestyi teattereihin. Lähes vuosikymmenen mittarilla voidaan tehdä johtopäätös, että Richard Curtisin ohjaaman elokuvan menestys ei ole odotuksien mukaisesti aiheuttanut saarivaltiossa romanttisten komedioiden massatuotantoa – laadukkaista puhumattakaan.

Viimeiset vuodet ovat muutenkin koetelleet Britannian elokuvateollisuutta, sillä viime vuonna ulkomaisten rahoittajien investointi putosi kolmellakymmenellä prosentilla edelliseen vuoteen verrattuna, ja alkuvuodesta HMV-ketju ajautui konkurssin partaalle. Kaikista takaiskuista huolimatta, vuoden 2013 on povattu olevan erinomainen kovia kokeneelle teollisuudelle.

Vuoden se kestää elvyttää ihanteellisesti pahasti tyssännyttä genreä. Dan Mazerin (Borat ja Brüno) ohjausdebyytti sijoittuu Lontooseen, jossa Josh (Rafe Spall) ja Nat (Rose Byrne) astuvat alttarille vain seitsemän kuukauden tapailun jälkeen. Heti alkuun pariskunnan tuttavapiirissä kuhisee epäilyksiä suhteen kestävyydestä, sillä eihän kukaan voi oikeasti olla naimisissa ja onnellinen?

Nykykomedian vaikutteet näyttävät yhä selkeämmin tulevan Jenkkilästä; Curtisin Hallmark-korttimaisesta sentimentaalisuudesta on Vuoden se kestää hyvin kaukana. Mazer – joka myös laati elokuvan käsikirjoituksen – ei keskity tuottamaan nauruja itseironisten ”brittimäisyyksien” kustannuksella, ja ilman aksentteja tarina olisi yhtä hyvin voitu sijoittaa esimerkiksi New Yorkiin. Kun Joshin ja Natin Marokon loman valokuvaslideshow alkaa pyöriä Natin vanhempien edessä ja hotellihuoneen seksipuuhastelut on yksityiskohtia myöten dokumentoitu, on ”syypää” tähän miltei yksin Judd Apatow.

Niin mukava kuin päähenkilöiden keskinäistä köydenvetoa onkin seurata, elokuvan hauskimmat hetket syntyvät sivuhahmojen sutkautuksista. The Ricky Gervais Show’ssa kolmanneksi pyöräksi jäänyt Stephen Merchant räjäyttää pankin. Pienestä roolistansa huolimatta Merchantin päättömät, myötähäpeää aiheuttavat lapsukset tuottavat suurinta tirskuntaa. Jo vuosia naiskoomikoiden valioihin kuulunut Anna Faris on tuttuun tapaan vedossa, mutta parhaan komediennen tittelin varastaa Minnie Driver.

Mazer ei keksi romanttisen komedian pyörää uudelleen: uuden avioliiton vastoinkäymisille nauraminen on genren sisällä lähes yhtä harvinaista kuin Itä-blokin pahiksen rooli 90-luvun Hollywood-toiminnassa ja ”sen oikean” perässä juoksemiseltakaan ei Mazer katsojaa säästä. Nämä yksittäiset kiintiökliseet eivät vie mitään pois alkuvuoden hauskimmalta komedialta.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.39:1 -laajakuva ja DTS-HD Master Audio 5.1 -ääniraita. Levyllä ei ole lisämateriaalia.

Teksti: 2013 Jussi Toivola