Leipiintynyt kirjallisuudenopettaja Germain (sympaattisen nuhjuinen elitisti, Fabrice Luchini) ottaa suojelukseensa älykkään nuorukaisen Clauden (viekoitteleva Ernst Umhauer), joka kuvaa kouluesseissään soluttautumistaan erään toisen luokalla olevan pojan keskiluokkaiseen perheidylliin.

Kun Claude muokkaa piikittelevää proosaansa sitä yhtäältä jalostavan, toisaalta kehyskertomuksessa puhtaasti jännityksenhalusta palavan Germainin kirjallisuusteoreettisin opein, muuttuu sekä perheestä kerrotun tarinan että elokuvan pohjavire. Abbas Kiarostamin Copie Conformén tapaan todellisuuden ja fiktion raja sekoittuu vaivihkaa kaksinkertaisesti, sekä elokuvan maailmassa, että siinä mistä Vieraassa talossa oikeastaan on kyse.

Hyvin soluttautumisjännärinäkin sykkivän elokuvan sydän on sarkastisessa huumorissa, jolla se suhtautuu manipulaatioon, ennakkoluuloihin ja voyerismiin katsojan ja elokuvantekijän välisenä liimana. Vieraan talossa voi nähdä Ozonin, tai kenen tahansa ihmisiä “polttoaineenaan” käyttävän taiteilijan omakuvana.

Teksti: 2013 Aleksi Salonen