Lyhytkasvuisten ihmisten elämää on kuvattu ihan äskettäin elokuvassa The Station Agent, ja nyt Varpaisillaan kertoo oman tarinansa lyhytkasvuisten aikuisten elämästä, ongelmista ja rakkaudesta.

Lähtökohdiltaan kiinnostaviksi nämä elokuvat tekee Hollywoodin yritys kuvata sosiaalisen valtavirran enemmän tai vähemmän ulkopuolista joukkoa, mikä puolestaan pakottaa jonkinlaiseen kannanottoon, missä se ei ole koskaan ollut erityisen hyvä.

Hollywoodilla on tapana nostaa esille potentiaalisen maukkaita ja kiinnostavia aiheita, myydä elokuva niillä – ja sitten väistellä niitä. Kiperimmät ja rohkeutta vaativat ainekset yleensä pyritään jättämään etäisiksi ja vaikeita asioita kierrellään kuin kissa kuumaa puuroa. Ei haluta heittäytyä liian hyökkääviksi tai syvällisiksi, sillä ikävä kyllä suuret massat eivät halua haasteita tai kovia pähkinöitä purtavaksi vaan räjähtäviä efektejä ja lämmintä popkornia.

The Station Agent ja Tiptoes ovat varsin tietoisia tästä seikasta, ja niinpä molemmissa elokuvissa aihetta pyritään lähestymään mahdollisimman kevyesti, tosin jälkimmäinen tekee haastavuudessa pientä pesäeroa lempeämpään ja hattaramaisempaan ensiksi mainittuun.

Tiptoesin keskipisteenä ovat Carol (Kate Beckinsale) ja Steven (Matthew McConaughey), joiden parisuhde on hyvää vauhtia kallistumassa avioliiton puolelle ja kaiken lisäksi Carol on pian pukkaamassa uutta elämää tähän maailmaan.

Carolin yllätykseksi Steven ei olekaan tulevasta perheenlisäyksestä kovin riemastunut, vaan muuttuu kovin salaperäiseksi ja etäiseksi. Kun Stevenin velipoika Rolfe (hienosti lyhytkasvuiseksi trikattu Gary Oldman – silti on pakko kysyä miksei lyhytkasvuisen rooliin palkattu oikeasti lyhytkasvuista ihmistä) sattuu eräänä kauniina päivänä odottamatta kylään, paljastuu Carolille Stevenin salaisuus: hänen veljensä ja vanhempansa ovat lyhytkasvuisia, eli ns. pikkuihmisiä.

Vaikka Steven onkin normaalikokoinen, hänen geeniperimänsä heittävät jossain määrin huolestuttavan kysymysmerkin lapsen tulevaisuuden ympärille, sillä fysiologisten riskien ohella lyhytkasvuiset ihmiset joutuvat usein kestämään myös vierastavaa yhteiskuntaa. Nyt koittaa myös aika ennakkoluulojen ja asenteiden tarkistamiselle, itse kullakin.

Vaikka Tiptoes tarttuukin tarinan teemaan toisinaan yllättävänkin rohkeasti ja fiksusti, elokuva ei kuitenkaan loista monilla ansioilla. Ohjaaja Matthew Brightin ja käsikirjoittaja Bill Weinerin kokemattomuus kokopitkien elokuvien luotsaamisessa näkyy elokuvassa alusta loppuun: tarina pomppii jaksomaisesti ilman sen suurempia selittelyjä, ja välillä katsojalla ei ole hajuakaan siitä, kuinka monta kuukautta eteenpäin ajassa juuri hypättiin.

Dialogi on kuitenkin kohtuullista, ja itse aihetta, lyhytkasvuisuutta ja sen ongelmia Bright ja Weiner käsittelevät mielestäni rohkeasti ja ajatuksia herättävästi. Tämä onkin ensimmäinen asia, joka onnistuu nostamaan muuten hieman hataran elokuvan pykälää ylemmäksi.

Toinen elokuvan tasoa nostava tekijä ovat sen näyttelijät. Gary Oldman tekee yllättävän nöyrän ja koskettavan roolisuorituksen fiksuna, mutta hieman säälittävänä miehenä. Normaalisti hieman laimeat Kate Beckinsale ja varsinkin McConaughey onnistuvat rooleissaan yllättävän hyvin, vaikka heidän hahmojaan vaivaakin pienoinen persoonattomuus. Positiivisena yllätyksenä on myös The Station Agentista tuttu Peter Dinklage, joka esittää räväkkää ranskalais-marxistia. Hänen normaalikokoisena tyttöystävänään nähdään Patricia Arquette.

Vaikka Tiptoesilla onkin monia heikkoja kohtia, pitää myöntää, että päällimäisinä mieleen jäivät kuitenkin Gary Oldmanin hieno roolisuoritus ja mielenkiintoinen tarina, eikä suinkaan elokuvan ajoittain pahastikin harhaileva käsikirjoitus ja löysä ohjaus.

Ja loppujen lopuksi, lukemattomat elokuvantekijät ovat menneet pahemminkin metsään, ja vieläpä paljon turvallisempien aiheiden kera, joten kyllä pelkästä aihevalinnasta pitää nostaa jossain määrin hattua Matthew Brightin ja Bill Weinerin suuntaan.

Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena kerrottakoon, että vaikka elokuvaa markkinoidaan draamakomediana, ei siitä juurikaan komedian aineksia löydy. Kaikkein uskomattominta on kuitenkin se, että DVD:n takakannessa lukee “toimintaelokuva”.

Teksti: © 2004 Antti Honkala