Yhdysvaltain presidentti Henry Ashton osallistuu Espanjan Salamancassa pidettävään terrorisminvastaiseen huippukokoukseen. Salaisen Palvelun agentit Thomas Barnes ja Kent Taylor ovat vastuussa päämiehestään. Kaupungin torilla pidettävä tilaisuus on alusta alkaen tuhoon tuomittu: Terroristit ovat järjestäneet pahemman luokan väijytyksen ja presidentti saa sala-ampujan luodista. Lukuisat televisiokamerat ja siviilit onnistuvat tallentamaan järkyttävät tapahtumat. Veteraaniagentti Barnes ottaa heti ohjat käsiinsä: Teosta vastuussa olevat on saatava kiinni.

Enimmäkseen tv:n puolella uraansa luonut keltanokkaohjaaja Pete Traviksen hurjatempoinen jännäri perustuu simppeliin ideaan: Tapahtumat sijoittuvat noin puolen tunnin sisälle ja ne on kerrottu kahdeksan eri ihmisen perspektiivistä. Tv-yhtiön tuotantovaunussa attentaatin todistaa uutislähetystä ohjaava Rex Brooks, yleisön joukossa kuolemaa katsoo silmiin turisti Howard Lewis, jäätelöään syövä pikkutyttö osuu tapahtumien keskipisteeseen (mitä tyttö tekee huippukokouksessa?) ja tietysti raaka isku katsotaan erityisen tarkasti agenttien ja terroristien silmin. Katsojan tehtävänä on kerätä puuttuvia johtolankoja ja ratkoa palapeliä uusien vihjeiden avulla. Jos kertavilkaisulla ei pääse kärryille, niin on vielä useampikin mahdollisuus kuroa langanpäät yhteen. Kahdeksan, jos tarkkoja ollaan. Filminauhaa kelataan taaksepäin aina tietyn kohdan jälkeen. Tämä jos mikä on pitemmän päälle turhauttavaa. Samat puheet, sama väkijoukko, samat laukaukset… Kuten sanottu, idea kahdeksasta eri näkökulmasta on hyvä, mutta monta kertaa toistuva pikakelaus pistää vihaksi. Viimeisen vartin aikana kaiken mahdollisen deja vun voi antaa anteeksi, kun agentti Barnes pistää ison vaihteen silmään…

Kohtalaisesti käsikirjoitettu Vantage Point (2008, Yhdysvallat) on suoran toiminnan ystäville suunnattu jännityselokuva, jonka tapahtumat käsittelevät siis USA:n presidentin salamurhaa. Tämä puolestaan on seurausta Yhdysvaltojen halusta puuttua asiaan kuin asiaan, varsinkin terrorismiin. Istuvalla presidentillä on vihollisia pilvin pimein ja Salaisella Palvelulla pitää kiirettä kun ”Kotka” olisi pidettävä pois kiikaritähtäimestä. Dennis Quaid (The Day After Tomorrow)huhkiikin agentti Barnesina kuin Harrison Ford parhaimpina Jack Ryan päivinään. ”Köyhän miehen Harrisoniksi” tituleerattu Quaid on päässyt pitkästä aikaa suureen toimintarooliin ja kiittää luottamuksesta. Pillereitä popsivalle kehäraakille tuskin olisi parempaa näyttelijää löytynyt. Lost sarjasta turhankin tutuksi käynyt Matthew Fox on tuotantokausien välissä päässyt valkokankaalle. Fox ei, kumma kyllä, ihastuta eikä vihastuta agentti Taylorina. Videokameransa kanssa häärivän turistin osaan pestattu Forest Whitaker (Ghost Dog) on jälleen perusvarma, jähmeän tyylinsä toteuttaja. Sivuosissa, jos tällaisessa tuotannossa edes sivuosista voidaan puhua, nähdään mm. tv-ohjaajan tuolilla komentoja jakava Sigourney Weaver (Alien, Ghostbusters), jonka edesottamuksia olisi katsellut pitempäänkin. Weaverin roolihahmo kuitenkin haudataan taka-alalle varsin nopeaan. Presidentin vähäeleinen rooli on langennut toiselle veteraanille, William Hurtille (The Good Shepherd), jolle ei ole kummoinenkaan tehtävä puhista muutamat vuorosanat suusta ulos.

Vantage Point, eli karkeasti käännettynä Tähystyspaikka, tarjoaa aivojumppaa lopulta vähemmän kuin ennakkoon oli hehkutettu. Monet juonenkäänteet on sijoiteltu siten, ettei katsojalla ole realistista mahdollisuutta omien havaintojen tekemiseen. Kunhan vain istuu penkissä ja antaa virran viedä. Muutoinkin käsikirjoituksesta uupuu annos realismia, mutta sehän näissä presidentin murhaelokuvissa on oikea kansantauti. Jos ette usko, niin vilkaiskaapa vaikkapa viime vuonna ilmestynyt Shooter. Vantage Pointin suomenkielinen lisänimi ”Askeleen edellä” ei muuten lopulta liity kahdeksaan eri näkökulmaan, vaan on ainoastaan terroristien näkemys Yhdysvalloista. Mistään elämää suuremmasta elokuvasta ei ole kyse, vaikkei Vantagea kelvottomaksikaan voi haukkua. Stuntit ovat perinteisen koulukunnan tapaan hyvin tehtyjä, tylsyys loistaa poissaolollaan (jos unohdetaan ”kelaus” laskuista) ja ilmassa on aitoa pakokauhua. Vantage Point antaa vastinetta rahoille ja kyllähän tämän sitten joskus kotisoittimessakin pyöräyttää.

Teksti © 2008 Lasse Lepola