Samin vaimo on juuri kuollut ja hyvää tarkoittavat ystävät käyvät hermoille avuntarjouksineen. Niinpä Sam muuttaa poikansa Jonahin kanssa kauas Länsirannikolle. Uusi koti löytyy Seattlesta, kaupungista jossa sataa yhdeksän kuukautta vuodessa. Yksinäisyys päättyy kun Jonah eräänä iltana soittaa suosittuun radion keskusteluohjelmaan ja kertoo isänsä tarvitsevan naisen elämäänsä. Puhelu saa odottamattomat mittasuhteet ja yhteydenottoja soljuu kaikkialta. Ohjelman kuulee myös Annie, jonka on määrä mennä naimisiin poikaystävänsä Walterin kanssa. Annie ei kuitenkaan saa mielestään sympaattista yksinhuoltajaisää, jonka kanssa hänellä tuntuu olevan kovin paljon yhteistä. Entä jos Sam onkin hänen elämänsä mies? Annien on pakko tavata Sam, mutta miten? Sam on hänelle vain ääni radiossa…

Kun puhe kääntyy romanttisiin komedioihin, tulee monelle ensimmäisenä mieleen juuri Uneton Seattlessa. Kaikkia genren uusia julkaisuja verrataan tähän Nora Ephronin vuonna 1993 ohjaamaan klassikkoon. Mikä sitten tekee elokuvasta niin erikoisen? Vastaus on kokonaisuus. Mikään osa-alue ei yksinään huikaise, mutta yhdessä lopputulos on ikimuistettava. Jeff Arch oli ehdolla Oscar-palkintoon surullisesti alkavasta käsikirjoituksestaan, joka oli myös hänen esikoistekstinsä. Ironista kyllä, tämän jälkeen Arch ei tuottanut mitään elämää suurempaa ja katosi piireistä täysin. Muutoinkin elokuva on hyvä esimerkki pienistä Hollywood-piireistä: Ohjaaja Ephron tutustui Annien roolissa nähtävään Meg Ryaniin Kun Harry tapasi Sallyn kuvauksissa. Tämän leffan ohjannut Rob Reiner sai myös pienen sivuosan Ephronilta. Tom Hanks puolestaan ystävystyi Ryanin kanssa kolme vuotta aiemmin filmatessaan elokuvaa Joe ja tulivuori. Ja niin edelleen… Samaa tuttua kaavaa toistettiin myös viisi vuotta myöhemmin elokuvassa Sinulle on postia. Sattumaako? Ei suinkaan, sillä viisas ohjaaja valitsee ympärilleen hyväksi havaitun kokoonpanon.

Tom Hanks ja Meg Ryan on todellinen valkokankaan unelmapari. Kumpainenkin on näytellyt useiden kymmenien eri vastanäyttelijöiden kanssa, mutta heidän kemiansa on voittamaton. Hauskinta asiassa on se, että suurimman osan ajasta jokaisessa elokuvassa (Joe ja tulivuori, Uneton Seattlessa ja Sinulle on postia) he ovat toisistaan erillään, löytääkseen toisensa kunnolla vasta loppumetreillä: Unettomassa yhteistä valkokangasaikaa on vain muutama minuutti. Hanks vetää unelmaisän roolin takuuvarmasti, omalla tutulla tyylillään. Hanks kerää kriitikoiden pisteet vaikka näyttelisi uppotukkia. Mihinkään ylistyssanoihin ei silti ole aihetta. Kaksikosta paremmin eläytyy Ryan, joka ammentaa (omista ihmissuhdekiemuroistaan) aimo latauksen tunnetta elämää pohtivan Annien rooliin. Sivuosissa aiemmin mainitun Reinerin lisäksi nähdään mm. tv-sarja Aliaksessa pitkän päivätyön tehnyt Victor Garber, erittäin ärsyttävästi kikattava Barbara Garrick, ongelmaista poikaystävää esittävä Bill Pullman ja sittemmin oman talk shownsakin saanut Rosie O’Donnell. Hellyyspisteet korjaa kuitenkin Samin poikana nähtävä Ross Malinger, jonka suoritus käy malliesimerkkinä kaikille lapsinäyttelijöille.

Ephronin ja nyt jo edesmenneen ruotsalaisen veteraanikuvaaja Sven Nykvistin yhteistyö on pikkutarkkaa ja täynnä hyviä oivalluksia, kaikkein parhaimpana alkukohtaus, jossa kamera nousee vaimonsa hautausmaalla hyvästelevästä Samista Chicagon kaupunkisiluettiin. Vieläkin tärkeämpään osaan nousee elokuvan soundtrack, joka on täynnä romanttisia klassikoita, kuten Harry Connick Jr:n Oscar-ehdokkuuden arvoinen tunnari ”A Wink and a Smile”. Mikä parasta, soundtrack löytyy dvd:n ekstraominaisuuksista, josta sen voi kytkeä soimaan ilman että vuorosanat häiritsevät musisointia. Suosittelen myös soundtrackin ostamista levyhyllyyn, mikäli romanttiset sävelmät vähääkin kiinnostavat. Ekstroista puheen ollen, dvd:ltä löytyy myös Ephronille tunnusomaisesti ohjaajan kommenttiraita ja behind the scene kooste.

Hanksin ja Ryanin yhteistyö ei siis päättynyt tähän, vaan sitä voi ihastella myös Sinulle on postia elokuvassa, jota on useasti sanottu Uneton Seattlessa elokuvan irralliseksi jatko-osaksi. Ja niinhän se on, että sama hellyttävä tarina kerrotaan uudelleen, mutta vain uusissa kuorissa.

Teksti: © 2008 Lasse Lepola