Isabella Swan (Kristen Stewart) muuttaa Arizonan auringosta isänsä Charlien (Billy Burke) luo utuiseen Forksin pikkukaupunkiin, jossa kaikki ottavat hänet lämpimästi vastaan. Kaikki paitsi Edward Cullen (Edward Pattinson), joka välttelee tilanteita kohdata Bella. Bella kiinnostuu salaperäisestä Edwardista, saaden lopulta selville hänen salaisuutensa: Edward ei ole tavallinen poika, vaan vampyyri, joka on löytänyt Bellasta kauan etsimänsä sielunkumppanin. Bellan ja Edwardin välille syntyy intohimoinen suhde, jossa tunteille ei voi antaa täyttä valtaa. Heidän välinen rakkautensa on kaikkea muuta kuin helppoa.

Twilight – Houkutus perustuu yhdysvaltalaisen kirjailijan Stephenie Meyerin luoman kirjasarjan samannimiseen ensimmäiseen osaan, jonka ohjauksesta vastaa rajuilla teinikuvauksillaan Kolmetoista ja Lords of Dogtown tutuksi tullut Catherine Hardwicke. Twilight – houkutus on intohimoinen tarina mahdottomasta ja kielletystä rakkaudesta kahden toisilleen vastakohtia olevan nuoren välillä.

Elokuvan pienehkö budjetti ja ennen kaikkea kiire saada elokuva nopeasti valkokankaalle näkyy toimintakohtauksissa, jotka ovat toteutuksen suhteen ala-arvoisia. Niistä ei löydy tehoa, eivätkä efektitkään oikein säväytä. Tältä osin se muistuttaa halpaa televisiosarjaa. Elokuva kärsii alusta alkaen pienistä puutteista, jolloin lopputulos on varsin kehno. Pienellä hiomisella olisi kokonaisuus ollut huomattavasti parempi.

Filmistä on turha etsiä jännitystä, kauhusta puhumattakaan. Elokuva on tehty tyystin romantiikannälkään. Kaukana ovat ne perinteiset elokuvat, joissa vampyyri katoaa kuin pieru Saharaan auringon ensimmäisten säteitten kohdatessa kuolemattoman. Perinteisestä vampyyristä on tullut moderni hahmo hienoine autoineen ja vaatteineen: hahmo joka etsii paikkaansa nyky-yhteiskunnassa.

Twilightin intiimi ja seksuaalinen lataus on käsin kosketeltavissa. Se härnää juuri oikealla tavalla kuitenkaan antamatta sen enempää. Näiltä osin on siis onnistuttu. Pääosanesittäjien Kristen Stewartin (Jumper) ja Robert Pattinsonin (Harry Potter and the Goblet of Fire) on hallittava himonsa, joten katsojan on tyydyttävä niihin kaihoisiin pitkiin katseisiin, helliin huulten kosketuksiin ja piinallisen pitkiin suudelmiin. Niin täydellistä, ettei siirappikaan maistu enää siirapille!

Kohderyhmää ajatellen elokuva on hyvä, ehkäpä jopa loistava, sillä se käsittelee taianomaiselta tuntuvaa ensi-ihastumista ja näyttää ihan pikkuriikkisesti mitä kaikkea siihen tunteiden kavalkadiin oikein kuuluukaan. Meille ensi-ihastumisensa jo päiviä sitten ohittaneille elokuva ei anna oikein mitään: pohjimmiltaan se kun on vain teinielokuva muiden joukossa.

Teksti: © 2009 Nanna Yli-Hukka