Ruotsalaisperhe nukkuu kuin onnellinen leijonalauma samanvärisissä yöpuvuissa. Kiireinen bisnesmies on varannut yhteisaikaa aikaa vaimon ja kahden lapsen kanssa kalliissa ranskalaisessa alppihotellissa.

Tapahtumapaikka on tyypillinen kauhuelokuvalle, koska eristyksissä arjen sosiaaliset hierarkiat ja harhautukset eivät toimi. Ohjaaja–käsikirjoittaja Ruben Östlund leikitteleekin kauhuelementeillä, kun rinteiltä kaikuvat hallittujen lumivyöryjen räjäytykset tai hotelli peittyy hernerokkasumuun.

Perhekriisin laukaisee yksi näistä lumivyöryistä, joka vyöryy vähän liian pitkälle. Paniikkiin tai selviytymisen alkutilaan siirtyvä isä jättää perheensä terassille ja säntää pakoon. Rytäkässä äiti jää yksin puolustamaan lapsia. Säikähdyksellä selvitään, mutta ei sittenkään.

Tilanne jää jäytämään avioparin välejä. Suora puhe ei luonnistu, mutta vaimo alkaa piikitellä miestä ensin yhden ja sitten toisenkin tuttavapariskunnan läsnäollessa. Tämä ei ole sattumaa tai kieroilua. Elokuva hahmoineen sanoo siinä, että sankarimiehen myyttiä on käsiteltävä sosiaalisessa ja sukupuolittuneessa kontekstissa, koska se on niiden perusrakennuspalikka.

Absurdia lähestyvässä menestyksen – “kaikki on hyvin” – ja sopuisan keskustelevuuden – “sovitaan yhdessä että asia on käsitelty” – cosplayssä Östlund sörkkii jälleen ruotsalaisen kulttuurin itsepetoksen pisteitä.

Turistissa käydään piinallisia keskusteluja, joissa ohipuhuminen, äänenlausumattomat odotukset ja sievistelevä kuoliaaksiymmärtäminen muodostavat kerrostuessaan hysterian ja hysterisen hauskan sinfonian. Östlundin hahmot ovat kaikesta puheesta huolimatta pohjimmiltaan kyvyttömiä ja haluttomia
ymmärtämään toisiaan.

Mies lähtee lopulta toisen kanssa retkelle, latamaan miehisyyttään. Toinen kehottaa huutamaan tuskan ulos, mutta siinäkin hetkessä on jotain falskia, itselle teeskenneltyä. Verisimmätkin riidat avioparin välillä paljastuvat näytelmäksi, joiden esityskohteena on etenkin miehen malli, johon molemmat jostain syystä haluavat yhä uskoa.

Turisti on antropologin musta komedia. Se näkee ihmisen hamsterina itse luomiensa symbolien jouksupyörässä. Jos niihin lakkaisi uskomasta, voisi kaikki juoksentelu näyttää aika hölmöltä, joten siihen ei liene varaa.

Ruotsin introspektiivisellä elokuvalla menee nyt hyvin. Anna Odellin Luokkajuhla, Östlundin Turisti ja Roy Anderssonin maaliskuussa ensi-iltaan tuleva Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien luikkivat kaikki viekkaasti ruotsalaisuuden ja ihmisyyden epämukavuusalueille.

Blu-ray: Levyllä 1080p 2.35 : 1 -laajakuva ja Dolby Digital 5.1 -ääniraita. Lisämateriaalina on 12 minuutin kooste, jossa liikutaan elokuvan kuvauksissa ja kuullaan ohjaajan mietteitä. Koosteessa englanninkielinen tekstitys.

Teksti: 2015 Aleksi Salonen