Hannu Nurmio, paremmin nimellä Tuomari Nurmio tunnettu artisti on meille suomalaisille tietenkin tuttu mies. Tuomari alkoi tehdä musiikkia 70-luvun lopulla ja on tehnyt itsestään jo hyvän aikaa sitten yhden Suomen menestyneimmistä artisteista. Monen suomalaisen pop-musiikin ystävän mielestä tämä rauhallinen, hyvin persoonallisella äänellä laulava mies on yksi Suomen harvoista oikeasti persoonallisista rokkareista.

Tahvo Hirvonen on ohjannut tämän sympaattisen, tangon olemusta syvällisesti pohtivan dokumentin nimeltään Tuomari Nurmio – Stadilaista tangoa etsimässä. Elokuvassa seurataan Nurmion pyrkimystä selvittää Suomessa niin suositun musiikkigenren, tangon, historia ja sen syvin olemus. Miten tango syntyi? Mitä kautta se tuli Suomeen? Mistä suomalainen tangomusiikki- ja kulttuuri on imenyt vaikutteensa? Nämä ovat niitä kysymyksiä, joiden äärelle Nurmio itsensä johdattaa, ja joihin hän etsii vastauksia niin muilta taiteilijoilta kuin arkiston perukoiltakin. Ja tarttuupa Tuomari itsekin kitaraansa tätä pohtiessaan.

Tuomari Nurmio – Stadilaista tangoa etsimässä on oikeastaan kahdella tasolla operoiva dokumentti. Toisaalta se on Nurmion matka tangon ytimeen, toisaalta hyvin perinteinen kuvaus Nurmion yhtyeestä, joka työstää tango-levyä, ja heittää lopulta pari keikkaa (toisen Helsingin Töölönlahden rannalla juhlateltassa ja toisen Tavastialla), joista pääsemme elokuvan lopulla näkemään muutamien kappaleiden esityksen.

Nurmio keskustelee dokumentin edetessä erilaisten asiantuntijoiden kanssa, aina muusikko-kollegoistaan YLEn arkistonhoitajaan asti, ja tutkimuksen edetessä tango alkaakin kieltämättä tuntua syvällisemmältä ja kauniimmalta kuin mitä perussuomalaisista latotansseista on saattanut päätellä. Kuten bluesissakin, myös alkuperäisessä tangossa laulettiin paljon sydänsuruista, intohimosta ja menetyksen tuskasta. Nurmio tuntuu ymmärtävän tangoa, vaikka ei ilmeisesti olekaan aikaisemmin ollut sen suurin ystävä, sillä keskustellessaan asiantuntijoiden kanssa hän osaa esittää juuri ne oikeat kysymykset.

Ainoa kysymys, mikä elokuvan jälkeen vielä askarruttaa on se, miten Helsinki liittyy oikeastaan koko asiaan. Ei oikeastaan mitenkään. Monissa kuvissa vilahtelee Helsingin katuja ja rakennuksia, ja Nurmio liikkuu ja keikkailee Helsingissä, mutta itse tekstissä Helsinki ei näy mitenkään. Siksi dokumentin nimi jää hieman mietityttämään. Mikä on tangon ja Helsingin suhde, sitä ei Hirvonen katsojalle selvitä.

Tuomari Nurmio – Stadilaista tangoa etsimässä toimii pitkälti Nurmion hillityn karisman ja elämänviisauden ansiosta. Hänen luomisprosessinsa seuraaminen ja lavaesiintyminen ovat todennäköisesti useimmille katsojille ne syyt miksi hakeutua tämän elokuvan äärelle.

Teksti: © 2010 Antti Honkala