Titanicin ohjaaja James Cameron aloitti uransa erikoisefektimiehenä ja siirtyi ohjaamisen pariin vuonna 1981 ohjaten italialais-amerikkalaisen kauhuelokuvan Piranha 2. Kiistanalaisen aloituksen jälkeen hän teki itsestään tunnetun ohjaamalla Terminatorin (1984) köykäisellä 8 miljoonan dollarin budjetilla. Tästä hänen uransa alkoikin jo etenemään melko pitkälti omalla painollaan. Terminatoria seurasi menestykset The Abyss – syvyys, Terminator 2 – tuomion päivä, True Lies – Tosi valheita ja sen jälkeen hänen uransa todennäköisin kruunu, Titanic.

Titanic toteutettiin massiivisella rahamäärällä, ja siitä tulikin maailman siihen mennessä (1997) kallein elokuva. Tämä ei kuitenkaan lopulta rasittanut kenenkään kukkaroa, sillä elokuva onnistui suuresta hintalapusta huolimatta tienaamaan rahansa takaisin sijoittajille, ja melkoisesti vielä voittoakin. Ihmiset ihastuivat Titanicin ajattomaan tarinaan kaikkialla maailmassa ja varsinkin naispuoliset elokuvien ystävät suorastaan rynnistelivät lippuluukuille.

Kaikki tietävät surullisen kuuluisan tarinan Titanicin neitsytmatkasta. Tämän tutun tarinan Cameron meille kertoo, mutta lähtee liikkeelle 1990-luvulta.

Brock Lovett (Bill Paxton) etsii Titanicin hylystä 56 karaatin timanttia ryhmänsä kanssa. Sukeltaessaan syvälle merenalaiseen museoon (todellista materiaalia, jonka Cameron on itse kuvannut elokuvaa varten) videokamera löytää hylystä piirroksen, jossa esiintyy nainen suuri timantti kaulassaan. Rose DeWitt Bukater (Gloria Stuart) näkee tämän piirroksen uutisissa ja tunnistaa naisen: se on hän itse, 17-vuotiaana. Lovett lennättää 101-vuotiaan Rosen tutkimuspaikalle keskelle merta, jossa Rose kertoo ihmeellisen tarinansa ryhmälle, ja meille katsojille.

Nyt hyppäämme aikaan, jolloin Titanic oli lähdössä ensimmäiselle ja viimeiselle matkalleen, 10.4. 1912. Nuori Rose (Kate Winslet) on lähdössä matkalle sulhasensa Cal Hackleyn (Billy Zane) ja äitinsä kanssa. Avioliitto ei ole Rosen mieleen, vaan se tehdään lähinnä järkisyistä, toisin sanoen rahasta. Hackley on nimittäin rikas ja pystyy helposti elättämään Rosen ja hänen äitinsä, siitä todisteena myös ensimmäisen luokan liput “uppoamattomaan”.

Toisaalla laivaan nousee myös nuori Jack Dawson (Leonardo DiCaprio), joka on voittanut lipun Titanicin kolmanteen luokkaan korttipelissä juuri muutamaa hetkeä aikaisemmin. Jack nousee laivaan villinä ja vapaana, mielessään unelmiensa maa, Amerikka. Kohtalo heittää Jackin ja Rosen yhteen, josta alkaa räiskyvä, kielletty suhde.

Cameron ohjaa rauhassa, eikä todellakaan kiirehdi tarinan kanssa. Titanic on pitkä kuin nälkävuosi (194 min.) ja sen tarina laahaa alusta loppuun.

DiCaprion ja Winsletin valkokangaskemia toimii kieltämättä mukavasti, mutta monia saattaa rasittaa heidän lausumat yli-imelät ja vaivaannuttavat fraasit ja yleisesti ottaen kökkö dialogi, jota Cameron on kirjoittanut mukaan enemmän kuin edes romanttisten elokuvien laki sallii.

Elokuvan erikoisen kallis visuaalinen puoli toimii moitteettomasti alusta loppuun. Tavaraa tuhotaan suurella sydämellä ja suuressa vesitankissa kuvatut ulkokohtaukset ovat kieltämättä vaikuttavia. Osa näistä kohtauksista on kuvattu “pienoismallin” avulla, joka oli peräti 90% alkuperäisen Titanicin koosta! Cameron luo tarinan puitteet niin taitavalla tavalla, että terävänkin leffafriikin on vaikea havaita mihin todellisuus päättyy ja mistä efektit alkavat.

Cameron olisi kuitenkin voinut rakentaa elokuvansa samalla innolla muiltakin osin, sillä elokuva kärsii tavanomaisuudesta. Elokuvan alku ja keskiosa tuntuvat vain pakolliselta “lataukselta” loppuelokuvan kliimaksille. Kaiken kaikkiaan Titanicin erottaa B-luokan romanssista vain huikea budjetti ja nuoret, valovoimaiset näyttelijät.

Teksti: © 2001 Antti Honkala