Shakepeare-ohjaaja Kenneth Branagh tavoittaa lähdemateriaalin eeppisen melodraaman.
Shakespeare-ohjaaja Kenneth Branagh tavoittaa lähdemateriaalin eeppisen melodraaman. Skandinaaviseen myytistöön löyhästi perustuva Marvel-filmatisointi on myös poikkeuksellisen näyttävä. Toisen näytöksen kepeän viihteelliset jaksot ovat kuitenkin tavanomaisia.
Pitkässä tuotantolimbossa olleella sarjakuvaelokuvalla on pitkä lista kirjoittajia. Epätasaista sovitusta kantaa Isä Odinin (Anthony Hopkins) sekä kahden puolijumalapojan Thorin (Chris Hemsworth) ja Lokin (Tom Hiddleston) sotaisa suhde.
Jotunheimien jääjättien voittaja Odin on jättämässä Asgårdin valtaistuimen pojalleen. Kukistettujen iskuryhmän tunkeutuminen valtakunnan aarrekammioihin kesken kruunajaisseremonian ja Thorin käynnistämät luvattomat sotatoimet johtavat pojan karkoitukseen valtakunnasta. Vallan Asgårdissa ottaakin heikkona pidetty nuorempi veli Loki.
Korskea tuhlaajapoika ajetaan maailmanpuu Yggdrasilin yhdelle haaralle, Maahan. Siellä häneen törmäävät kosmologit (Natalie Portman ja Stellan Skargård), joista ensimmäisen kanssa rakennellaan tarinan loppua lukuunottamatta yhdentekevä romanssi.
Thorin vierailu ihmisten parissa on koomisesti näppärä, mutta kunnianhimoiltaan jumalten nokitteluun verratuna vaatimaton. Toisen näytöksen kestävät kevennykset viihde-elokuvan suuntaan himmentävät myyttisen sukudraaman suureellisuutta. Turhauttava on myös viikinkimytologian ja Portmanin kosmologin maailmanselitysten naittaminen pseudotieteellisen liirumlaarumin liittoon.
Veljesten kilpailusta jumalisän silmien alla olisi riittänyt ainesta dramaattisempaan, vakavampaan kokonaisuuteen. Hienoissa Asgårdin jaksoissa keskeinen päähahmojen viha-rakkaussuhde ja Branagh’n kyvyt näyttelynohjaamisessa eivät nyt pääse täyteen potentiaaliinsa.
Taustalla lienevät myös budjettirajoitteet: nykyisellään 150 miljoonaa dollaria maksaneen käsikirjoituksen edellisen version hintalappu oli kaksinkertainen. Maan jaksoilla ja pikkuromanssilla on saatu säästöjä.
Itse Asgård on persoonallinen säkenöivä luomus, jonka valtaisat kullanhohotoiset rakennelmat välttävät lajityypillisen kitchsin ja ovat samalla täysin yliluonnollisia. Haris Zambarloukos ja tehosteosasto luovat viikinjumalien maailmalle melkein kuin oman kuvatyypin, äärimmäisen laajan yleiskuvan, joka valkokankaalta ja 3D:nä on todella vaikuttava. Otos on täyosuma yli-inhimillisille tapahtumapaikoille.
Hemsworth on pääosassa sopivan ylimielinen ja karski, ei kuitenkaan muskelimiesmäisen jäykkä. Hopkinsin jo hieman hauras olemus ja entisellään säilynyt kyky luoda lausuntaan painoa huutamatta, tekevät säästeliäästi näkyvästä Odinista keskeisen hahmon, jonka ilmestymisissä on asiaankuuluvaa julmaa mahtavuutta.
Henkilödraaman kasvokuvien ja laajempien otosten välille on löydetty erinomainen tasapaino: tulos ei ole saippuamainen kuin Peter Jacksonin LOTR-trilogiassa, mutta hahmoja ei liioin kadoteta lavasteisiin. Thor on sarjakuvafilmatisointien kärkeä.
Teksti: © 2011 Aleksi Salonen
Blu-ray -teksti: © 2011 Kreeta Korhola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA