The Matrix has you.

Odotukset olivat vuonna 1999 luonnollisesti odottavat, uuttahakevaa ja synkkää. Kauas eivät ainakaan odotukset jääneet sillä The Matrix (1999, Yhdysvallat) tykittää aivan omalla persoonallisella tavallaan sitä “uutta elokuvasukupolvea”.

Neo (Keanu Reeves) on tietokonealan puurtaja tai ennemminkin hakkereista suurin. Kun sitten hänen tietokoneensa alkaakin viestittää tietoja tulevasta ja lisäksi tummapukuiset miehet alkavat näyttäytyä hänen elämässään, voi mieleen tulla MIB. Totta, Men in Black pyrki hoitamaan asiaan huumorilla, kun veljekset Wachowskit (Bound) tekevät tulevaisuuden draamaksi. Neon todellisuus onkin vain pelkkää kusetusta todellisuus onkin jossain muualla, jossa hänelle odottaa tehtävä, isomman luokan tehtävä.

Reevesin esittämä Neo onkin jo pelkkänä arki-ihmisenä sellainen nörtti-virtuaali-hardcore-persoona, joka ei kävele ihan joka päivä vastaan kadulla. Matrix pyrkii luomaan selvästi oman tulevaisuuden kuvan, jossa epätoivoisuus on moninkerroin suurempi kuin normaalin jannun maailmankuva. Eikä sitäkään voi kieltää etteikö elokuva muistuttaisi The Truman Show’ta tai Pleasentville’a, mutta kuitenkin Matrix pystyy olemaan oma itsensä, erilainen.

Elokuvan musiikki: Rammstein, Prodigy, Marilyn Manson, Ministry, Rob Zombie, Race Against Machine ja Deftones muuttavat Matrixin maailman niin synkäksi ettei “valoa tunnelin päässä näy”. Olkoon siis epätoivoisuus tulevaisuuden tyylisuuntaus, johon me kaikki pyrimme..? Tehosteistakin vastannut joukko oli ladannut elokuvaan nuottinsa uuteen uskoon tehtailemalla tehosteita, joita käytettiin aikanaan ensimmäistä kertaa. Kyseiset tehosteet saivat näyttelijät väistelemään luoteja ja luotien jättämät lämpövirrat hätkähdyttivät.

Piinaava, nykyaikainen toiminta-scifi, jonka edellä kävijänä Matrix vieläkin on.

Teksti: © 1999 Raimo Miettinen